Monta muistomerkkiä sijaitsee saarissa, jotka ovat kohteina minun ulottumattomissani. Jotkin Suomen puolella sijaitsevat saaret ovat myös puolustusvoimien omistamia, joihin ei ole mahdollista päästä vaikka halua olisikin. Lisäksi Suomenlahden saarien kohteiden kuvaamista osaltani vaikeuttaa oman veneen tai mahdollisen kyydin saaminen Suomenlahden vapaina oleviin saariin. Näiden kohteiden osalta toivon saavani lukijoilta valokuvia, jotta nekin saataisiin esiteltyä. Venäjän puolella saarissa sijaitsevat kohteet ovat myös edellämainituista syistä ulottumattomissani. Onneksi lukijat auttavat, kuten tälläkin kertaa....Tällä kertaa apuun riensi Jukka-Pekka Nevalainen. Kiitokset!
Laatokka jäätyi vahvaksi jääksi tammikuussa 1940 ja suomalaiset miehittivät Laatokan saaret, saadakseen Kitilän suurmotin huoltoreitit suljettua mahdollisimman tiiviisti. Joukkoja määrättiin tehtävään komppanian verran yhtä saarta kohden. Vihollisen huoltoreitti kulki Maksimansaaren ja rannan välissä ja suomalaiset eivät pystyneet estämään huoltoliikennettä kokonaan. Arviolta puolet kaikista kuljetuksista pääsi suomalaisten linjojen läpi.
Venäläiset pyrkivät valloittamaan saaret tammi- ja helmikuun aikana 1940, mutta suomalaiset pysyivät paikoillaan armottomista taisteluista huolimatta. Maaliskuussa venäläiset päättivät valloittaa saaret, saadakseen mahdollisuuden edetä jäitä pitkin Sortavalaan ja Lahdenpohjaan suomalaisten selustaan. Tätä tarkoitusta varten puna-armeija keräsi alueelle 80.000 ukkoa varusteineen. Edessä oli ratkaiseva taistelu, minkä tarkoitus oli pakottaa suomalaiset pois Pitkärannan edustan saarilta.
 |
| Petäjäsaaren romahtanut kieleke toimii nykyisin muistomerkkinä (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen) |
Suurhyökkäys alkoi 6.3.1940 ja tuli-isku oli helvetillinen. Aluksi aluetta pehmitettiin parin tunnin mittaisella tulivalmistelulla. Sen jälkeen joukot hyökkäsivät kohti Petäjäsaarta, mutta saivat vastaansa kiivasta tulta. Petäjäsaaren edustan jäätikkö täyttyi ruumiista, mutta aina uusia hyökkääjiä ilmestyi. Lopulta venäläiset pääsivät saaren rantaan ja aloittivat panssareiden tukemina valloittaa saarta. Puolustajat jatkoivat sitkeää taisteluaan.
Vasta illalla viimeiset saarta puolustaneet suomalaiset vetäytyivät pois. Heitä ei ollut montaa! Jalkaväkirykmentti 35 150-miehinen 6.komppania oli tuhoutunut lähes kokonaan tappioprosentin ollessa 95. Menetykset olivat kovia ja heistä rantasalmelaisia oli 46 miestä. Mikään muu Suomen pitäjä ei menettänyt yhden päivän aikana yhtä monta miestä. Kyseessä lienee Suomen ennätys, jota kukaan ei ikinä halua rikkoa?
 |
| Nilsiäläiset ja rantasalmelaiset muistavat sankarivainajiaan (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen) |
Yksi isoimmista menetyksistä oli kersantti Leväsen ja liki parinkymmenen miehen menetys yhdellä kertaa, kun lentopommi hajotti heidän päällään olleen kallionkielekkeen heidän niskaansa. Kaikki miehet hautautuivat kallion alle. Juuri tälle paikalle ovat sekä rantasalmelaiset ja nilsiäläiset kiinnittäneet Petäjäsaaren kiivaista taisteluista kertovat muistolaattansa. Koska tämä tapahtui, niin sitä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita