Summa oli yksi talvisodan kovimpia taistelupaikkoja ja täällä olen vieraillut ennekin. Viime kerralla tarkoitukseni oli mennä tutustumaan Lisa-korsun muistomerkkiin, mutta koska alue on täynnä vanhoja ja uusiakin kranaatteja, niin en halunnut viedä Williladya sinne. Tosin ei tuo hirveän innokas ollutkaan. Niinpä se jäi paikkana käymättä, vaikka meillä olisi ollut tarkka paikka selvilläkin. No, onneksemme avuksi riensi Jukka-Pekka Nevalainen, jonka ottamilla kuvilla olemme nyt liikkeellä.
Tämän korsun ja sen jäsenten tuhosta löytyi mainintoja eri puolilta Internetiä, mutta paras kuvaus löytyi Sotainvalidi-lehden numerosta 5/2010. Ehkä tuossakaan aviisissa ei olisi asiasta pahemmin mainittu, mutta kun suomenruotsalaisen kirjailija Kjell Westön isoisä menehtyi tässä ikävässä tapahtumassa, niin onhan se sitten painettu ihan e-paperiin.
 |
| Lisa-korsun muistomerkki (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen) |
Larsmo-Ojan miehet muodostivat 2 raskas patteristo 2 miehistön pääosin. Tähän porukkaan kuuluivat kaikki Lisa-korsussa menehtyneet 27 miestä. Heidän kohtalonhetkensä koitti 13.2.1940, kun venäläiset pääsivät tykistön asemiin ja piirittivät korsua panssareilla. Yksi miehistä katsoi tilaisuutensa tulleen ja pakeni korsusta. Hän haavoittui pakomatkallaan, mutta selvisi hengissä ainoana korsun miehistä. Muut jäivät odottamaan parempaa tilaisuutta paetakseen.
Miehet olivat korsussa lumipuvuissa ja kypärät päässä, ilmeisesti odottaen otollista hetkeä. Kaikki ylimääräiset pakkaukset ja vaatteet oli kasattu pääoven eteen vaimentamaan vihollisen mahdollisia ammuksia. Venäläiset kuitenkin räjäyttivät korsun länsipään hajalle ja sen jälkeen itäpään ja sitten kukaan ei ollutkaan enää elossa. Vainajat jäivät korsuun ja heidän ruumiinsa kaivettiin esiin vasta jatkosodan alussa syyskuussa 1941, kun suomalaiset palasivat alueelle. Täältä heidät toimitettiin kotiseurakunnana sankarihautuumaalle.
Uhrien muistoa kunnioittaakseen asianosaiset ja Larsmo-Ojan kunta pystyttivät korsun kohdalle muistomerkin 2.7.1993.
Paikalle on pystytetty myös venäläisten? kunnianosoitus urhoollisille miehille.
 |
| Puuhn kiinnitetty kyltti (Kuva Jukka-Pekka Nevalainen) |
Teksti kuuluu seuraavasti:
Tässä korsussa 13. helmikuuta 1940 kuolleitten suomalaisten tykkimiesten muistotaulu. Helmikuun 13. päivän loppuun mennessä Mannerheimlinjaa vastaan tehdyn hyökkäyksen kolmantena päivänä Summajärven vahvistettu puolustuspesäke, johon kuului 12 betonibunkkeria ja 39 puista bunkkeria konekivääreineen, oli täysin murskattu osan tykkimiehistä paettua bunkkerista aiemmin päivällä. SJ-5 "Miljoona" "Kielen" huipulla ja muita sotilaita läheisistä taisteluhaudoista siirtyivät ja lukittautuivat pesäkkeeseen. Neuvotoliittolainen tankki tuli pesäkkeen katolle, mutta katto ei luhistunut ja kantoi sotakoneen painon. Lyhyiden neuvottelujen jälkeen suomalaisten kieltäydyttyä antautumasta neuvostoliittolaiset pioneerit räjäyttivät pesäkkeen ja kaikki ketkä olivat pesäkkeessä kokivat äänettömän kuoleman raunioiden alla. 32 ihmistä kuoli. Myöhemmin pesäke nimettiin "Kuoleman pesäkkeeksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita