Sunnuntai, edessä työteliäs päivä. Tarkoitus olisi pilkkoa puita, siivoilla pihamaata ja laittaa paikkoja talviteloille. Lisäksi pitäisi etsiä jostain kohtuuhintaiset talvirenkaat sekä kirjoitella muutama kohde-esittely reserviin ensi viikoksi. selkä kipeänä eilisestä rehkimisestä. Lisäksi pitäisi varautua pojan moottoripyörän startinvaihtoon irroittamalla vanha startti, jotta saan uuden startin paikalleen, kunhan se joku päivä saapuu. Sen jälkeen edessä olisikin moottoripyöräajelu pirteässä syyssäässä, koska se pitäisi viedä maalle talvisäilöön. Mitenhän tuo nuoriso nykyään pärjäisi ilman meitä vanhuksia, kun remontit jää aina isukille? Ilmeisesti asiat jäisivät tekemättä....
Mantsinsaaressa Laatokalla nuoriso kuitenkin sai jotain aikaan. Sinne rakennettiin rannikkotykistön käyttöön Härkämäen patteri vuonna 1921. Tehtävästä vastasi helsinkiläinen Granit Oy, joka samoihin aikoihin valmisti myös lukuisia vapaussodan muistopatsaita valkoiselle Suomelle. Työstä ei siis yrityksellä ollut pulaa. Patterin pääampumasuunta oli Laatokalle, mutta patterin tulta pystyttiin hyödyntämään myös mantereen suuntaan. Patterilla olikin suuri merkitys niin talvi- kuin jatkosodankin perääntymisvaiheiden viivytystaisteluissa.
Talvisodassa syttyessä Mantsin saarella oli liki 500 miestä, jotka estivät sodan alussa linnakkeen valloituksen. miehistön määrä kasvoi reiluun tuhanteen sodan alkupuolella ja sen rooli venäläisten saarrostamiseen mantereella oli tärkeä. Etenkin tykistön kyky ampua myös mantereelle esti tehokkaasti vihollisen huoltokuljetukset Salmin kautta. Näillä nurkilla ei ollut terveellistä liikkua.
 |
| Mantsinsaaren linnakkeen muistolaatta (Kuva Matti Salonen) |
Helmikuussa venäläiset alkoivat etsiä ratkaisua talvisodan ratkaisemiseksi ja toivat vereksiä joukkoja Laatokan pohjoisrannalle. Mantsinsaarelta muistettiin aina lähetellä tulisia terveisiä vihollisen niskaan Salmi-Pitkäranta maantielle. Kostona vihollinen toki keskitti omaa tykistöään ja ilmavoimia tuhoamaan Mantsin linnakkeen. Vauriot jäivät kuitenkin pieneksi.
Linnake säilyi suomalaisilla aina talvisodan loppuun asti, jolloin joukot vetäytyivät hiihtäen ja hevospeleillä Valamoon, mistä matka jatkui aina Lahdenpohjan kautta Parikkalaan. Jälkeensä he jättivät tykin räjäytettynä ja toisen loppuun ammutun Laatokan jäälle. Jatkosodan aikana Mantsiin sijoitettiin uudet kaksi tykkiä, kunnes saarelta oli lopullisesti poistuttava 6.7.1944.
Muistolaatta on kiinnitetty linnakkeen betoniosiin Rannikkotykistön upseeriyhdistys ry:n toimesta 11.9.2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita