Uusi vuosi, mutta kujeet jatkuvat ennallaan. Lupasin eilen blogissani, että Willimiehen jäljillä-blogi päättyisi tämän vuoden viimeinen päivä. Siinä onkin haastetta kerrakseen, koska vielä on melkoinen määrä kohteita kuvaamatta Venäjän puolella ja niistä osa niin hankalissa paikoissa, etten tiedä, kuinka urakasta selviydyn? Joka tapauksessa tehtävän loppuun saattaminen vaatii melkoisen määrän yöpymisiä Venäjän puolella, koska matkaa noille kohteille alkaa olla jo melkoisesti. Lisäksi tulen tarvitsemaan myös kuvia lukijoilta useista paikoista ja assistentti Pirhosen Lada Niva kyytejä päästäkseni kohteille. Tämän kertaiselle kohteelle tosin pääsimme Williladyn kanssa ihan omalla autolla.
 |
| Kymin työväentalon muistomerkki |
 |
| Paljastettu vuonna 2008 |
 |
| Valo ja puunlehdet pilasivat otoksen valokuvasta |
Kyseessä on Kymin-Karhulan työväentalon muistomerkki, joka löytyi keskeltä kotkalaista rivitaloasutusta. Sieltä löytyi pieni nurmikkoaukea, minkä päästä löytyi tämän vuonna 1955 maan tasalle palaneen työväentalon muistoksi vuonna 2008 pystytetty muistomerkki, jolloin tuli kuluneeksi sata vuotta rakennuksen nurkkakiven asettamisesta. Pystyttäjänä toimi Karhulan sosialidemokraattinen työväenyhdistys ry.
Talon vihkiäisiä vietettiin marraskuussa 1909 ja se rakennettiin talkoilla ja työväestöltä kerättyjen lahjoitusten ja arpajaistuottojen avulla, tosin lainaakin piti ottaa kuluihin. Piirustukset oli laatinut August Rikka ja komean talon olikin suunnitellut. Ensimetreiltä alkaen talossa riitti toimintaa näytelmistä tansseihin ja puhvetti tuotti tuloja. Niinpä lopulta yhdistys osti tontin omakseen 1916. Iso käänne oli sisällissota, jonka jälkeen talo takavarikoitiin ja siellä toimi orpojen lastenkoti. Tuo aika ei kauaa kestänyt, koska jo kesällä 1919 yhdistys sai talonsa takaisin ja totesi sen olevan melkoisen remontin tarpeessa.
 |
| Muistolaatta kertoo tarkat faktat |
 |
| Karhulan Veikot toimi aktiivisesti talossa |
Taloa myös laajennettiin 1927 Matti Estilän suunitelmien mukaisesti ja siiihen rakennettiin lisätiloja, kuten ravintolahuonen ja sen päälle 200-paikkainen sali. Rakennusta vielä remontoitiin uudelleen 1952, jolloin oli jo olemassa suunnitelmia uuden työväentalon rakentamisesta tämän jäädessä pieneksi ja etenkin, koska lämmityskulut olivat massiiviset. Suunnitelmat eivät kerenneet toteutua, koska talo paloi 11.2.1955 maan tasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita