Lappeenranta / Lappeen pappila

Lappeen pappila

Lähellä Lappeenrannan keskustaa sijaitsee vanha Lappeen seurakunnan pappila, jonka tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Pappilan historia ulottuu satojen vuosien päähän, joten siltäkin osin kriteerit täyttyvät. Siis asiaan. 

Syntyperäisenä kaukaalaisena Willimiehellä on tähän pappilaan omaakin kokemuspohjaa. Omassa nuoruudessani se seisoi hylättynä ja pimeänä keskellä pusikkoista pihamaata. Se muistutti aitoa kummitustaloa ja kuulemma siellä kummittelikin. No koskaan en ihka oikeaan kummitukseen törmännyt, mutta ei me natiaisina tosin menty lähellekään taloa. Kierrettiin pulkkamäkeenkin melkoinen lenkki, jottei olisi törmätty isojen poikien kertomiin kummituksiin. Huijasivat meitä! Eihän siellä mitään kummituksia tietenkään ollut, mutta tarina upposi meihin täydestä. Saakelin Tape ja Pete, kosto elää!

No nämä minun nuoruusvuoteni olivat pappilan surkeinta ajanjaksoa, mutta nyt kaikki on taas toisin ja pappila kukoistaa sekä on takuulla näkemisen arvoinen. Ilmankos parkkipaikka pullistelee autoja viikonloppuisin, koska se on suosittu juhlien pitopaikka. Muutaman kerran on Willimieskin poikineen joutunut vierailemaan täällä Ruustinnan palveltavana, tosin ikävissä merkeissä.

Lappeen pappilan pihapiirissä voi törmätä jäniksiin

Pappilan historia ulottuu siis satojen vuosien päähän. Ensimmäisen pappilan sijaintipaikkaa ei tarkalleen edes tiedetä, mutta perimätiedon mukaan Hanhijärven kylän Partasen talon mailla se olisi sijainnut. Paikan sijainti olisi ihan mahdollinen, koska silloin se olisi ollut lähellä Kauskilan kylässä sijainnutta alueen ensimmäistä kirkkoa. Tästä kirkosta olisi tarkoitus julkaista tarina muutaman päivän kuluttua. Tänne kuitenkaan pappila ei jäänyt pysyvästi, vaan siirtyi kirkon mukana nykyisen Lappeenrannan keskustan alueelle. Syynä tähän muuttoon oli tietenkin kirkon perustaminen Lappeenrannan linnoitukseen. Tämä kirkkohan on jo esitelty, joten tarinan voit muistin virkistämiseksi lukaista täältä.

Entisen pehtoorin talossa sijaitsee taidelainaamo

Tämänkään pappilan tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta nykyisen Patria-hotellin alapuolinen Pusupuisto on ilmeisesti sijainnut lähellä pappilaa. Mahdollisesti tarkka sijainti on ollut jossain nykyisen sataman alueella. Lappeenrannan kasvaessa pappila joutui asutuksen ympäröimäksi, jolloin muutto oli taas edessä. Uudeksi sijaintipaikaksi valikoitui Kimpisenniemi ja muuttovuosi oli 1776. Edes tämän pappilan tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta olen joskus kuullut sen sijainneen nykyisen Neulasepänkadun kieppeillä. 

Pehtoorin talon katolla on hauskoja musikantteja

Sijainti on mahdollinen, koska melko nopeasti selvisi, ettei pappilalle vieläkään löytynyt pysyvää kotipaikkaa. Aiemmin esittelemäni Kimpisen linnoitusrakennelmat tulivat pappilan maille ja pappilaa kohti oli suunnattuna tykkejä. On siinä mahtanut pappilan lehmätkin lypsää kermaa, kun venäläiset ovat harjoitelleet tykillä ampumista! Vaan ei auttanut mikään ja taas piti muuttaa…

Rakennus purettiin ja siirrettiin muutaman kilometrin päähän Kahilan kylään, Montosen talon maille. Ensimmäinen asukas uudessa pappilassa oli kirkkoherra Löfberg, joka muutti tänne vuonna 1807. Siis samalle paikalle, missä pappila on edelleenkin. Tämä vanhasta pappilasta kasattu rakennus toimikin pappilana aina 1800-luvun loppupuolelle, jolloin oli aika rakentaa uusi pappila. 

Pappilan navetta on taidenäyttelyiden pitopaikka

Muolaasta paikkakunnalle muuttanut uusi kirkkoherra Johan Mathias Hackzell laittoi tuulemaan ja aloitti uuden pappilan rakentamisen saadakseen arvolleen sopivat tilat. Neljä vuotta kirkkoherrana oltuaan, hän pystyi muuttamaan uusiin edustaviin pappilan tiloihin vuonna 1875. Tämä on siis se rakennus, joka on pystyssä yhä edelleen. Itse asiassa rakennus ei ole täysin alkuperäisessä muodossa, koska hirsikehikon täytyy antaa painua, ennen kuin ulkovuoraus voidaan tehdä. Lopulta vuonna 1884 rakennusmestari Holopaisen valvovan silmän alla rakennus sai ulkovuorauksen ja siihen tehtiin muitakin pieniä korjauksia.

Pappilan ympäristö on kuitenkin kokenut melkoisia muutoksia. Viime vuosisadan alkupuolella pappilaan kuului maata yhtensä 1378 hehtaaria. Kyseessä on siis ollut melkoinen maatalousyksikkö, josta pappila on saanut varoja rakennusten ylläpitoon ja henkilökunnan palkkoihin. Työvoimavaltaisena suurena yksikkönä pappilan alueella olikin rakennuksia aiemmin paljon. Tietojen mukaan niitä olisi ollut pappilan läheisyydessä yli kaksikymmentä. Osa on siis vuosien saatossa kadonnut jonnekin.

Eräs pappilan piharakennuksista, mikä on parhaat aikansa jo nähnyt

Omalla arvovallallaan seurakunnan kirkkoherrat vaikuttivat ympäristön asenteisiin ja tekivät erilaista sivistystyötä. Maatalouden mallitilana sieltä annettiin neuvoja viljelijöille, edesautettiin koulujen rakentamista ja toimipa alueen ensimmäinen kirjastokin pappilan tiloissa, joten sivistävä vaikutuskin levisi ympäristöön.

Monet kohtalot tämä pappila on joutunut kokemaan, mutta se on selvinnyt niistä kaikista. Sisällissodan aikaan pappilaa ei ryöstetty, eikä kajottu muutenkaan. Silloinen kirkkoherra Alfons Lönnroth antoi vapaaehtoisesti punakaartille hevosen ja heiniä, koska hänen mukaansa luovuttaminen oli solidaarista, koska muiltakin vietiin. Useimmat papiston edustajat siirtyivät valkoisten linjojen taakse turvaan, mutta Lönnroth jäi pappilaan pitääkseen huolta kirkon omaisuudesta. Hänen henkilökohtaiset suhteensa paikalliseen punapäällikkö Viktor Ripattiin auttoivat varmaan omaisuuden varjelemisessa. Sodan jälkeen Lönnroth joutui tosin vaikeuksiin tästä sodan aikaisesta puolueettomuudestaan. Tämä papiston edustajana Romanovien 300-vuotisjuhlallisuuksissa Moskovassa v.1913 mukana ollut kirkkoherra jatkoi kuitenkin toimessaan vuoteen 1928 asti.

Pappilan alamäki alkoi 1950-luvun aikana, jolloin Suomen valtio alkoi verottaa raskaasti pappiloita. Silloinen kirkkoherra Gummerus jatkoi maanviljelystä 1950-luvun alkupuolelle, mutta muutti lopulta Lappeenrannan keskustaan uuteen virka-asuntoon vuonna 1955. Lopulta pappila myytiin kaupungille 1960-luvulla, jolloin sinne tehtiin vuokra-asuntoja. Tätäkään aikaa ei kestänyt kauaa, vaan lopulta se hylättiin ja jätettiin luonnon armoille, mutta vanha pappila ei antanut periksi. Pikkuhiljaa 1990-luvun aikana pappilan tiloja kunnostettiin taiteilijoiden galleriatiloiksi. Lopulta pitäjänneuvos Kerttu Kalliosaaren, joka Willimiehilläkin on ilo ja kunnia tuntea, aloitteesta vanha pappilan päärakennuskin päätettiin korjata. Voisi kai sanoa, että viime hetkellä, kun vuosina 2004 ja 2005 tehdyt korjaukset toteutettiin. 

Vaan mihin se edellinen pappila joutui? Tarkoitan sitä, mikä siirrettiin Kimpisenniemeltä pappilan uudeksi virkataloksi. No sen kohtalo oli joutua puretuksi vielä kerran. Ennen vaan oltiin käytännöllisiä ja rakennus siirrettiin uuteen paikkaan Taikinanmäelle kansakouluksi. Siellä se on vielä tänäkin päivänä, musiikkiopiston pihamaalla olevassa vanhassa rakennuksessa, jota on myöhemmin laajennettu.