Lappeenranta / Mannerheim-ristin ritari

Itsenäisyyspäivä lähestyy kovaa vauhtia ja Willimiehen jäljillä blogissakin keskitytään itsenäisyyspäiväteemaan. Suomihan täyttää huomenna 95 vuotta. Maamme itsenäisyyden historiaan mahtuu hyviä aikoja, huonoja aikoja sekä erittäin huonoja aikoja. Tämän päivän kohteemme kertoo noista erittäin huonoista ajoista, jolloin kuitenkin monesti henkilökohtaisella rohkeudella ja ajoittain jopa huimapäisyydelläkin pelastettiin Suomi Baltian maiden kohtalolta. Ne ajat olisivat olleet sitten elämää punaisen sirppi ja vasara lipun alaisuudessa. Onneksi Willimies kuuli jo synnytyslaitoksella ensimmäisenä suomen kieltä, eikä jotain ulkomaalaista murretta. Iso merkitys Suomen itsenäisenä pysymiseen oli tarinamme päähenkilöllä, kuten kaikilla muillakin maamme urheilla sotureilla.

Yksi kyseisistä rohkeuttaan osoittaneista sotureista lepää ikuista lepoaan Lappeenrannan sankarihautausmaalla. Kyseessä on Mannerheim-ristin ritari numero 135, majuri Eero Leppänen. Hänen sotataipaleensa päättyi 27.6.1944 Portinhoikan rajuissa torjuntataisteluissa.

Ritari Eero Leppäsen hautatyyny Lappeenrannan sankarihautausmaalla

En ole aivan varma kumpi meistä nyt tekee virheen, minä vaiko hautatyynyyn hiekkapuhalluksen tehnyt henkilö. Hautatyynyssä lukee syntymäpaikan kohdalla Lappeenranta, vaikka ritarien oman säätiön tietojen mukaan hän oli syntynyt Kauhavalla. Syntymä- ja kaatumisaika on kuitenkin oikein, mutta vähän epäilyttää tuo tietojen ristiriitaisuus. Kaikesta huolimatta haudassa lepää yksi 191:stä ristin saaneesta ritarista.

Kyseessähän on maailmanlaajuisesti erikoinen valioryhmä. Suomi oli yksi maista, jonka sotilas sotilasarvoon katsomatta pystyi saamaan maansa korkeimman sotilaallisen arvomerkin – Mannerheim-ristin. Muutama heistä sai tämän kunnianosoituksen jopa kahdesti. Kyseessä on siis joukko, jonka edessä kannattaa nostaa lakki päästä, jos kohdalle osuu. Valitettavasti viimeinen hetki on koittanut monille ritareille, joista on elossa enää yksi. Hänet näemme itsenäisyyspäivänä presidenttiä kättelemässä ensimmäisenä. Viimeinen ritari asustelee täällä Lappeenrannasta, joten ainoastaan täällä Lappeenrannassa voit vielä törmätä ilmielävään sotasankariin. Viimeinen elossa oleva ritari on Tuomas Gerdt.

Eero Leppänen ei koskaan päässyt linnan juhliin Gerdtin tavoin, koska hänen elämänlankansa päättyi 27.6.1944. Samalle päivälle on myös päivätty ylipäällikkö Mannerheimin antama tiedote Leppäsen nimittämisestä ritariksi. Liitän tuohon alapuolelle alkuperäisen tiedotteen.

Ylipäällikkö on pvm:llä 27.6.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheimristin ritariksi majuri Eero Kaarlo Olavi Leppäsen.

"Majuri Leppänen on nyt käytävän puolustusvaiheen aikana johtanut tarmolla ja taidolla sekä harvinaista henkilökohtaista rohkeutta osoittaen osastoaan useissa raskaissa taisteluissa. 25.–27.6. välisenä aikana johti hän vihollisen suuresta panssari- ja ilmapainostuksesta huolimatta erikoisella päättäväisyydellä vastahyökkäyksemme päätökseen haavoittuen taistelun aikana itse kuolettavasti.”