Äsken kurkkasin ikkunasta ulos ja uskottava se on, että talvi
on tullut pysyvästi! Maa on edelleen valkoisena ja takapihallani eräs tyttö on hiihdellyt
äitinsä kanssa jo kolmatta päivää peräkkäin. Olen seuraillut heidän innostuneisuuttaan mielenkiinnolla.
Intoa riittää kuin talvisodassa maataan puolustaneilla sotilailla. Valkoista lumipukua heidän yllään ei tosin näy. Äiti on vielä opettelemassa hiihtoa, koska hänen kotimaassaan Vietnamissa siihen ei ole ollut mahdollisuutta, mutta halu oppia on valtava!
Siellä he kiertävät omaa latuaan tunnista toiseen. Tästä asenteesta meillä suomalaisilla perusjanttereillakin olisi paljon oppimista. On se kumma, ettei meitä perussuomalaisia hiihtäminen
enää suuremmin kiinnosta! Näinköhän talvisodan ihme olisi uusittavissa, jos
Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi?
No taas tuli eksyttyä aiheesta, joten lienee syytä esitellä
päivän kohteemme. Willimiehen on pakko tunnustaa, etten ole mikään suuri
eläinten ystävä. Etenkin isot koirat pelottavat minua ja niihin suhtaudun
melkoisen varauksellisesti. Syynä on yleensä ihmisten hokema: ”Ei meidän koiraa
tarvitse pelätä, se vaan haluaa tutustua sinuun”. Olkoon vaikka kuinka kesy
koira tahansa, niin kun pelkään niitä! Ei siinä auta, vaikka kuinka vannotaan
meidän koiran olevan maailman rauhallisin koira. Tähän angstiin riitti
lapsuusaikana sen yhden koiran puraisu reidestä. Se jätti kait jälkeensä
melkoisen trauman. No, sen kanssa pystyn elämään.
Lappeenrannan Muukosta FK-radan läheisyydestä löytyy Lappeenrannan seudun eläintensuojeluyhdistyksen ylläpitämä kotieläinten hautausmaa, missä piipahdin
yhtenä syksyisenä lauantaina assistentti Reinikaisen kanssa. Sähkölinjan alta
paljastui laaja alue täynnä ihmisten lemmikkien hautoja. Hienoa, että ne ovat
saaneet arvoisensa paikan kuoleman jälkeiselle elämälleen, missä omistajat
voivat kunnioittaa niiden osallisuutta perheenjäsenenä. Todella hieno ajatus.
Jäi vain mietityttämään, että miksi tänne on niin vaikea löytää?
 |
| Muukon lemmikkien hautausmaa |
Netistä en aluksi löytänyt tietoa hautausmaan sijainnista ja
varovaiset uteluni lemmikkien omistajilta johtivat vaikenemisen muuriin. Hetken
jo ajattelin jättää tämän paikan esittelemättä, mutta geokätköilijöiden loistavalta sivustolta löysin koordinaatit tänne. Kiitokset jälleen kerran geokätköilijöille,
että tällainen jästikin löysi perille!
Hautausmaalla kävellessäni selvisi, että aluetta on käytetty
jo vuosia, sekä että sieltä löytyy muitakin kuin koiria. Paikalle on haudattu
kissoja, kaneja, marsuja ja yhden kilpikonnankin haudan löysin. Lajikirjo oli
melkoisen kattava. Alueen rusakotkin näyttivät harhailevan alueen heinikon
suojissa. Valitettavasti näin maallikon silmin alue vaikuttaa melkoisen
täydeltä, joten ilmeisesti laajentaminen on suunnitelmissa? Käyttöä uudelle
tilalle varmaankin olisi?
 |
| Assistentti Reinikaisen mielestä roskisten sijaintia PITÄISI vaihtaa |
Ei maar…nyt taidan lähteä itsekin hiihtämään. Pari kierrosta
jäähallin pururadan laduilla piristää takuulla?. Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita