Jassoo, työpäivä taas edessä tyhjässä ja hiljaisessa talossa. Kaikki muut ovat lomalla, mutta Willimies ja Seikku rientävät paikalle jo ennen aamukahdeksaa munkkia syömään ja kahveeta lipittämään. Tämän jälkeen edessä onkin monien tulevien tapahtumien suunnitteleminen. Jos kerrankin saisi suunnitelmat valmiiksi ennen deadlinea? Kunhan ei taas menisi näppäilyksi, vaan juna kerrankin pysähtyisi asemalle aikanaan...
Nykyisin Luumäen asemalle eivät matkustajajunat sen sijaan pysähdy, mutta toisin oli aiemmin. Suurin tungos lienee kuitenkin ollut 28.3.1917, jolloin Luumäen suurmies Svinhufvud palasi Siperian karkoituksestaan takaisin kotiinsa Luumäelle. Tuhatmäärin ihmisiä oli kerääntynyt radan varteen saattamaan Ukko-Pekka takaisin kotiinsa jatkamaan taisteluaan oikeuden puolesta. Arviolta pari tuhatta innokasta oli häntä vastassa täällä Luumäelläkin Nuppolan torvisoittokunnan säestyksellä Maamme laulua ja Karjalaisten laulua laulaen.
Nykyisin Luumäen asemalle eivät matkustajajunat sen sijaan pysähdy, mutta toisin oli aiemmin. Suurin tungos lienee kuitenkin ollut 28.3.1917, jolloin Luumäen suurmies Svinhufvud palasi Siperian karkoituksestaan takaisin kotiinsa Luumäelle. Tuhatmäärin ihmisiä oli kerääntynyt radan varteen saattamaan Ukko-Pekka takaisin kotiinsa jatkamaan taisteluaan oikeuden puolesta. Arviolta pari tuhatta innokasta oli häntä vastassa täällä Luumäelläkin Nuppolan torvisoittokunnan säestyksellä Maamme laulua ja Karjalaisten laulua laulaen.
 |
| Luumäen 1990-luvulla lakkautettu rautatieasema ja Oikeustaistelun muistomerkki |
Syitä Svinhufvudin karkoitukseen oli useita, joista yleensä esiin nousee se, ettei Svinhufvud suostunut nimittämään Venäjän kansalaista Kasanskia Suomen prokuraattoriksi. Muina syinä on aiemmin mainittu, että häneltä oli pyydetty jostain mitättömästä asiasta oikeuden pöytäkirjaote. Vaan eipä suostunut Svinhufvud sitä lähettämään! Niinpä hänet erotettiin, mutta omasta mielestään istuvaa tuomaria ei voinut erottaa ilman oikeudenkäyntiä. Niinpä istunnot jatkuivat... joitain muitakin syitä on, mutta riittäneehän nuo?
 |
| Wäinö Aaltosen tekemä muistomerkki |
Kotimatka asemalta kotiin Kotkaniemeen sujui vaimon vierellä reessä istuen, mutta jo kohta oli taas edessä lähtö Luumäen asemalta Helsinkiin hallitushommiin. Edessä olikin itsenäisyysjulistus, minkä Suomnen senaatti Svinhufvudin johdolla laati 4.12.1917 ja minkä eduskunta hyväksyi pari päivää myöhemmin. Kiireisen joulukuun huipensi vielä matka Pietariin vuodenvaihteessa hakemaan tunnustusta Leniniltä Suomen itsenäisyydelle. Kuten tiedämme, niin tunnustus allekirjoitettiin Leninin toimesta vähän ennen vuoden vaihdetta 31.12.1917. Svinhufvud oli siis mukana keskeisissä itsenäisyyteen liittyvissä asioissa...
 |
| Lakikirja suojaa Suomineitoa nuolilta |
Tätä muistorikasta hetkeä kunnioittamaan Wäinö Aaltonen suunnitteli ja valmisti 32,5 tonnia painavan muistomerkin Luumäen asemalle. Muistomerkin pystytyshetki oli 5.12.1937, jolloin Svinhufvudin saapumisesta Siperiasta oli kulunut 20 vuotta ja Suomen itsenäistymisestä lähes päivälleen 20 vuotta. Suurten juhlallisuuksien jälkeen kuviteltiin, että muistomerkki saisi uhmata aikaa samalla paikalla kenties vuosisatoja. Näin ei kuitenkaan käynyt...
 |
| 1937 Vapaa Suomen kansa pystytti tämän muistomerkin |
Pitkällisen väännön jälkeen 25.11.2009 muistomerkki nousi nosturin avulla ilmaan ja sitä siirrettiin 14 metriä alkuperäiseltä paikaltaan, jotta Luumäen uusi kaksoisraide pystyttäisiin ottamaan käyttöön ratapihan laajennuksen takia. Toivottavasti tämä 130.000 euroa maksanut siirto-operaatio ei mene hukkaan ja muistomerkki saisi olla muistutuksena erään maamme suurmiehen teoista vielä vuosisatoja tällä nykyisellä paikalla.
 |
| Svinhufvudin johtaman senaatin itsenäisyysjulistus. Lieneekö tärkeämpää paperia suomalaisille olenassa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita