Tämän blogin postauksissa ei ole suuremmalti logiikkaa, kuten ei järkeäkään. Tällä kertaa järkeä on ehkä normaalia enempi, mutta logiikka on minun takia melkoisen pahasti hukassa.... pyysin näet taannoin Williladya kirjoittamaan parit tarinat reissuistamme. Likkahan teki työtä käskettyä, mutta minähän en jaksanut julkaista kuin toisen, silloin kun se oli ajankohtaista! No, nyt vuorossa puolisen vuotta jälkijunassa vieraskynä Williladyn sepustus Parikkalan suuren miehen Pietari Hannikaisen elämästä ja vähän tietoa muistomerkistäkin. Annetaanpa sana Williladylle...
Otteita Williladyn matkapäiväkirjasta, osa 2
Viimeisenä kohteenamme Parikkalan "punkinkeräysreissulla" oli kirjailija Pietari Hannikaisen muistomerkki. Kohde sijaitsee sille erittäin sopivassa paikassa: Parikkalan kesäteatterin kupeessa, hautausmaan vieressä. Siinäpä draamaa kerrakseen. Draamaa tuon muistomerkin etsiminen meinasi aiheuttaa Willimies-Toursin jäsenille, sillä kohdetta ei ollut merkitty minkäänlaisella kyltillä. Perinteisestihän näissä tilanteissa löytyy aina se vaikein mahdollinen reitti. Vesisateessa hautausmaan takana jyrkkää metsänrinnettä alas liukastellessamme taisi luovuttaminen käydä jo mielessä, mutta kuten todettu, se ei kuulu tämän matkanjärjestäjän sanavarastoon. Jälleen kerran sitkeys palkittiin ja muistomerkki löytyi. Helpommin se olisi ehkä ollut löydettävissä seuraamalla kesäteatterille johtavia opasteita. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1956 Parikkalan ensimmäisten kotiseutujuhlien yhteydessä.
 |
| Pietari Hannikaisen muistomerkki Parikkalan kesäteatterin pihapiirissä |
Pietari Hannikainen syntyi 24.8.1813 Säämingissä ja kuoli 27.9.1899 Parikkalassa, jossa hän omisti maatilan. Hänet on haudattu parikkalan Vierevin hautausmaalle. Hannikainen oli Suomen kielen sitkeä puolustaja, kirjailija, lehtimies ja maanmittari. Hän toimitti Kanava-lehteä Viipurissa vuosina 1845-1847 ja toimi mm. Suomettaren päätoimittajana. Lisäksi hän kirjoitti novelleja sekä runoja, jotka kartuttivat kansallistunnon heräämisen myötä vahvistunutta suomalaista kaunokirjallisuutta. Hannikainen myös suomensi Shakespearen ja Cervantesin näytelmiä.
 |
| Laatta muistomerkin kyljessä |
Hannikaisen kirjoittama näytelmä "Silmänkääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään", ilveilys 2:ssa näytöksessä on ensimmäinen suomenkielinen julkisesti esitetty näytelmä. Hannikaisen elämä kytkeytyy kiinnostavasti useampaan Etelä-Karjalan paikkakuntaan, sillä tämä näytelmä esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1846 lappeenrantalaisessa yksityiskodissa. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä olisi ollut raastuvansali. Lappeenrannassa on siis ollut näyttämötoimintaa jo tuolloin.
 |
| Pietari Hannikaisen hauta Vierevin hauitausmaalla (Photo taken by Lea Lapakko) |
Näytelmän Hannikainen on ilmeisesti kirjoittanut jo 1830-luvulla toimiessaan maanmittarin apulaisena Ruokolahden Hölmölän kylässä. Miettiä voi, millaiseen väkeen hän on noilla reisuillaan törmännyt, sillä näytelmä on lajiltaan komedia, jossa Hölmölän asukkaat ovat nimensä mukaisesti melko helposti höynäytettäviä. Oluvilassa työskennellyt talonpoika Jussi Oluvinen saa loistoidean ansaita rahaa toisten hyväuskoisuutta hyödyntäen, huijaamalla. Hän on maailmalla oppinut, että aivan tavallisista ihmisistä tulee hienostoa, kun he vain muuttavat nimensä ja pukeutumistyylinsä. Niinpä hänkin esittelee kansalle sellaisia ihmeellisiä eläimiä kuin Porseen ja Kisimirenius, jotka epäilyttävästi näyttävät tavan possulta ja kissalta. Lupaapa hän muuttaa tuvan lattian vedeksi ja juoda sen, jos tarpeeksi maksetaan.... Näytelmä on luettavissa ekirjana osoitteessa
Suosittelen lukemaan! Se ei ole kovin kimuranttia luettavaa, vaikka kieli onkin vanhaa.
Kun Willimiehen valkoinen vauhtihirmu kaasutti pois tältä muistomerkiltä ja kohti uusia seikkailuja, oli Williladyn mieli iloinen. Myös siksi, että onnistuimme välttämään kaatosateen, mutta erityisesti siitä syystä, että taidemuistomerkkeihin tutustuminen ilahduttaa tällaista humanistisielua suuresti. Nuo kivipaasit ovat sellaisia pieniä huutomerkkejä sateisten polkujen varsilla muistutuksena siitä, ettei taideta sovi unohtaa! Tyytyväisinä ajattelimme, että saimme onneksemme Hannikaisen muistomerkin ikuistettua alkuvaikeuksista huolimatta, mutta sitä emme vielä tuolloin aavistaneet, että Parikkalan kirjaston seinässä lymyili tyytyväisenä myhäillen Pietari Hannikaisen muistolaatta, josta me olimme autuaan tietämättömiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita