Taipalsaari / Kuivaketveleen linnavuori

Tänään täräytetään Taipalsaari pakettiin, eli viimeistä lähtee tämänkin kauniin Etelä-Karjalaisen kunnan osalta. Pikkuhiljaa matka etenee kohti blogin syntyjuuria Lappeenrantaa ja jossain kaukaisuudessa jo vähän pilkottaa blogin päättyminenkin...vaan ei vielä moneen kuukauteen. Joten jatketaanpa matkaa vielä kerran tänne Taipalsaaren Kuivaketveleen linnavuorelle, missä piipahdin poikien kanssa näköjään elokuun lopulla 2013.

Hemmetinmoinen kipuaminen alkaa jo  parkkipaikalta

Onneksi palautui tämä kohde mieleeni, koska tässä pitäisi pikku hiljalleen alkaa treenaamaan tämänvuotisia Lykynlammen olympialaisia varten. Kysehän on kahden idiootin välisestä kilpailusta, missä tärkeintä ei ole itsensä voittaminen, vaan vastustajan nöyryyttäminen, mielellään jopa täydellinen nöyryytys. Viime vuonna testi jäi väliin aikataulukiireiden takia, mutta tänä suvena otetaan taas miehestä mittaa, vai mitä Ilkka? Panos entiseen malliin meksikolaista Sol-olutta. Mielellään riittävästi paistettujen syrnikkien ja okroska-tsydeemin kera....

Näkymä linnavuoren pohjoispuolelta mahdollisen vihollisen suuntaan. Kiviä ja nuolia lienee satanut hikisten ja hengästyneiden hyökkääjien niskaan. 

Vaan, nyt asiaan! Lappeenrannan ja Taipalsaaren välillä löytyy tämän päivän kohteemme Kuivaketveleen linnavuori. Itselleni tämä on paljon tutumpi kuin kaksi muuta vastaavaa kohdetta Taipalsaarelta, Turasalo ja Kannus. Täällä on tullut piipahdettua useasti nuoruusvuosina pohtimassa suruja, mutta kenties joskus iloisempiakin asioita. Sitä on mahdoton sanoa, että onko täällä joku muu kokenut surullisia aikoja joskus vuosien 800-1300 välisenä aikana, joihin useimmat Suomen muinaislinnat on ajoitettu. Tieteellistä tutkimusaineistoa ei ole, koska täällä ei ole koskaan tutkittu aluetta kaivauksin.

Lännen suuntaakin oli helppo puolustaa

Tämä kolmelta ilmansuunnalta korkeiden kallioiden suojaama linnavuori on ollut takuulla vaikea valloitettava, jos vihulainen on yrittänyt sitä valloittaa. Etelän suunta on kuitenkin ollut kaikkein vaikeiten puolustettava osa linnoitusta, koska siellä rinne mahdollistaa ylösnousun ilman pelkoa puolustajien hyökkääjien niskaan heittämistä kivistä. Niinpä tämä suunta on aikoinaan ollut suojattu hirsisillä taisteluvarustuksilla, joiden kiviset perustat ovat säilyneet. 

Vanhojen hirsimuurien perustuksia heinikossa

Tällainen yhteistoiminnan muoto osoittaa, että alueella on jo taannoin vallinnut yhteiskunnallinen sopu ja yhteenkuuluvuus, koska rakentaminen ja alueen puolustaminen ovat vaatineet yhteistoimintaa. Yhteistyö onkin ollut alueella laajaa ja aluehan on ollut asuttu jo kauan ennen muinaislinnojen aikaa. 

Alueella liikkuessa on syytä muistaa, että kyseessä lain suojaama kohde. Jätä lapio kotiin...

Tyrkätäänpä tähän loppuun mukavia uutisia. Saimme yhteistyötarjouksen retkipaikka.fi sivustosta ja aloitamme yhteistyön Willimiehen jäljillä blogin ja maanmainion retkipaikan välillä. Tästä yhteistyöstä olen todella ylpeä, koska Retkipaikka on todellinen mielenkiintoisten luontokohteiden aarreaitta. Pikkuisen on tullut kateellisena seurailtua sivuston poikien tekemiä juttuja. Kyllä Suomi on täynnä omituisia ja erikoisia paikkoja!!!

Vaan jotain hyvää kai mekin olemme saaneet aikaiseksi, koska aikovat julkaista vastaisuudessa meidänkin tarinoita omassa sivustossaan. Kuulemma joku tarina on jo työn alla, kunhan laittavat ensin nuo Willimiehen surkean äidinkielen taidon malliteokset julkaisukuntoon. Siinä saattaa ollakin melkoisesti työsarkaa possessiivisuffiksien kanssa!

Vaan tänään voitte sitten vertailla kahta kirjoitusta samasta kohteesta, koska retkipaikankin pojat ovat pyörähtäneet Taipalsaaren linnavuorella kuten mekin.