sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Terijoki / Kompassiruusu*

                                           Laura Voutilainen "Eksynyt"

Willimiehellä tuntuu olevan ajoittain suunta pahasti hukassa. Ensin ajattelin rakentaa Willimiehen jäljillä-blogista kaiken kattavan Lappeenrantaan keskittyvän tietopaketin, mutta niin se vain on tuo homma revähtänyt järjettömän kokoiseksi urakaksi. Ei riittänyt blogin laajentaminen kattamaan koko Etelä-Karjala, vaan pitihän se lähteä sivuprojektin merkeissä koluamaan Karjalan kannasta ja Laatokan Karjalaa. Tämän takia aloitin jopa uuden blogin, mikä keskittyi luovutetun Karjalan alueen muistomerkkeihin ja muihin mielenkiintoisiin paikkoihin. Tuolle sivuprojektille tuli nyt tunti takaperin päätös, koska suljin blogin. Otin toki talteen siellä jo aiemmin esittelemäni kohteet ja julkaisen ne täällä vanhalla ja tutulla alkuperäisessä blogissa.

Koska tästä bloggaamisesta ja etenkin muistomerkkien koluamisesta on tullut itselleni lähes pakkomielle, niin tätä hommaa jatkuu kaiketi maailman tappiin saakka. Kohdealueeni on näet niin laaja, Kymijoelta Pietarin porteille, että kohteista ei vähään aikaan tule pulaa. Paremminkin pitää pohtia, että mitkä ovat esittelyn arvoisia? Joka tapauksessa tältä vuodelta taitaa olla kuvausreissut tehty, joten nyt pitää vaan jaksaa julkaista mahdollisimman paljon juttuja, jottei oma mielenkiintoni pääse ensi kesänä hiipumaan, kuten viime talvena. Tuolloinhan ilmoitin tammikuussa blogin loppuvan. Kuinka väärässä olinkaan?

Tämän hetken tärkeimpänä työnä on laittaa blogiin liittyvä kohdekartta valmiiksi, mutta siihen menee vielä jonkun verran aikaa. On näet melkoisen hidasta hommaa laittaa jokainen esittelemäni kohde kartalle. Pieniä heittoja sinne tulee väkisinkin, koska Googlen kartat eivät ole tarkat kaikilla alueilla, mutta jos minä olen löytänyt nuo kohteet, niin kyllä tekin halutessanne ne löydätte! Lisäksi pitäisi kirjoitella apurahahakemus, jotta blogin laajentuminen nopeutuisi, eikä tarvitsisi miettiä, koska on varaa lähteä reissuille. Elikkä kaikenlaista puuhaahan tässä olisi lähiajoiksi ja kiirettä tulee pitämään, mutta juuri tällä hetkellä olen helpottunut....

Kahden blogin ylläpitäminen oli vaan ajallisesti liian haastava homma minulle ja siksi olenkin enemmän kuin tyytyväinen, jotta päätin palata tähän yhden blogin malliin. Tässäkin riittää vielä pitkäksi aikaa puuhasteltavaa... Onhan minulla vielä Kotka, Laatokan Karjala ja muutama muukin alue kuvaamatta. Unohtaa ei sovi sitäkään, että kohteet on ensin löydettävä ja vasta sitten kuvausreissu on mahdollinen. Niinpä edessä on vielä lukemattomia tunteja Internetin ja kirjallisuuden parissa sekä tuhansia kilometrejä autoilua pitkin ja poikin Suomea ja Venäjää. Mielenkiintoisia reissuja lienee tiedossa vielä ensi kesänä ainakin Sortavalaan, Valamoon ja Kymenlaaksoon. Kukapa vielä tietää, vaikka muuallekin?
Toivottavasti Terijoen kompassiruusu osaa opastaa minut harhapoluilta pois...
Heinäkuussa vietimme Williladyn kanssa kolme päivää Terijoella tai Zelenogorskissa kuten sitä nykyisin kutsutaan. Taisivatkin olla kesän parhaimmat päivät, koska aurinko paistoi ja Terijoen kauneus häkellytti meidät. Valitettavasti taisimme vain olla ainoat suomalaiset kyseisenä aikana kaupungissa, koska ainakaan vastaamme ei tullut ainuttakaan meikäläistä. Tätä sopii kyllä ihmetellä, koska kaupunki on todella upea ja Pietari sekä Pietarhovi, missä kävimme myöskin, ovat aivan käden ulottuvilla. Siellä riittää näkemistä, jos Terijoki upeine rantoineen ei riitä.
Terijoen kävelykadun kompassiruusun tekijästä meillä ei ole tietoa
Ilmeisesti loma Välimeren ruuhkaisissa turistikohteissa tai Italian Gardajärvellä kuulostaa vielä suomalaisten korvissa upealta. Ehkä ulkomaisten turistien pitää ensin uskaltautua Terijoelle ennen kuin suomalaiset laumasieluina saapuvat paikalle. Onneksi meidän ei tarvitse tuolloin enää piipahtaa paikan päällä, vaan voimme etsiä jonkin uuden upean paikan. Terijoki täynnä suomalaisia turisteja ei kyllä meitä liiemmälti nappaa.
Täältä sain elämäni parasta pizzaa.....aivan, Terijoelta!
Terijoen kaupunki tietysti liittyy kiinteästi Suomen historiaan, mutta aloitan silti paikkakunnan kohteiden esittelyn vähän erikoisemmalla venäläisellä patsaalla vai kuinka tätä pitäisi nimittää? Keskustan näet halkaisee aivan mielettömän upea kävelykatu, minkä varrella on aika erikoisia vai sanoisinko vekkuleita teoksia. Olkoon niistä ensimmäisenä teidän tiirailtavananne kompassiruusu, mikä ilmoittaa ilmansuunnat. Jostain kumman syystä tuntematon taiteilija on halunnut tehdä kenkärahjat ruusun keskelle. Minusta ainakin se oli hemmetin hauska teos, kuten monet muutkin kävelykadulla sijainneet teokset.

Päivitys 21.1.2017: Teoksen nimi ei olekaan kompassiruusu vaan puutarhurin kadonneet kengät. Tekijä jää vieläkin tuntemattomaksi, mutta se on paljastettu 22.7.2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita