Takana on taas huonosti nukuttu yö. Pahaksi äitynyt tenniskyynärpää valvotti pitkin yötä ja helpotusta ei ole tulossa tänäänkään, koska edessä on puiden pilkkomista ja pinoihin kasaamista. Pakkohan tuo piha on saada raivattua edustuskuntoon ennen kesän saapumista. En vaan jaksa katsella tuota taistelukentän maisemaa...pakkohan se on vaan saada homma tehdyksi. Ehkä yhtenä syynä on myös se, että kevät etenee hurjaa vauhtia ja haluan lähteä taas kuvausreissuille?
Kuvausreissut ovat tämän bloggaamisen parasta antia. Pitkien talvien aikana olen kaivanut esiin uusia muistomerkkejä ja monet niistä ovat vielä kaiken lisäksi vaikeita löytää. On meinaan ihan voittajafiilis, kun löytyy joku kohde, minkä sijainti ei ole ollut tarkkaan selvillä ja sitten se kuitenkin löytyy... Toki useimmat löytyvät melko helpostikin, mutta kun päivän kurvaa autolla 400-500 kilometriä ja löytää noin parikymmentä uutta kohdetta, niin tietää että homma ei lopu ihan heti. Toki etenkin Venäjän puolella haastava tiestö hankaloittaa kohteille pääsyä. Onhan sitä toki käännytty takaisin sodanaikaisten kranaattien ja villisikojenkin takia!
 |
| Sippolan uusgoottilainen kirkko |
Ei minun tarkoitukseni ole tietenkään henkeäni menettää tämän harrastuksen takia, mutta onhan noita vaaran paikkoja ollut muitakin. Männä suvena olin esimerkiksi ihan varma, että joudun pidätetyksi, kun rynnäkkökivääri ukot piirittivät minut etsiessäni reittiä eräälle kohteelle. Onneksi selvisin tilanteesta puhumalla, eikä Williladyn tarvinut nousta autostamme pelastamaan minua Venäjän armeijan kynsistä. Siitä olisikin voinut tulla melkoinen rähinä! Toivottavasti tänä suvena saamme tehdä retkiämme ilman vastaavia vaaratilanteita, vaikka onhan ne olleet jälkikäteen ajateltuna ihan mukavia muisteluita.
 |
| Sisätiloihin mahtuu yli tuhat henkilöä |
Mukava on ollut muistella erästä viime kesän reissua, milloin piipahdimme Sippolassa. Matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista, mistä nyt ilkiä lukijoille edes kertoilla. Sippolan kirkosta sen sijaan voin kertoa teille. Kirkko on upea ilmestys, mikä nousee punatiilisenä uusgoottilaista arkkitehtuuria edustavana torneineen korkeuksiin. Kyllä näkyy pitkälle!
Tämän komistuksen suunnitteli arkkitehti C.J.von Heideken ja se valmistui 1800-luvun loppupuolella, tarkalleen vuosina 1878-1879. Kaikkea kaunista pitää tietenkin myös huoltaa ja sen takia Sippolan kirkkoakin on peruskorjattu muutamaan otteeseen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, toki siitä on pidetty huolta myös sen jälkeen. Itseäni ainakin hämää usein näiden nykyisten pikkupaikkakuntien isot kirkot, mutta kyllähän sitä aikoinaan kirkossa käyminen oli muodissa ja se oli tapa tavata tuttujakin. Nykyäänhän meitä vetävät kirkkoihin vain pakolliset juhlat, joista emme ilkeä kieltäytyä. Toki itsehän en edes kuulu nykyisin kirkkoon, mutta se ei silti estä minua käymästä niissä. Olen joutunut jopa kahdesti pitämään puheen kirkossa liki 400 ihmiselle, eikä se minua ainakaan ole haitannut...
 |
| Miljöö on hyvin hoidettu |
Valitettavasti tämä Sippolan kirkko oli suljettuna, kun kävimme paikalla. Olisi ollut hienoa nähdä myös sisätilat tästä kirkosta, ainakin Aleksandra Såltinin maalaama alttaritaulu Kristuksen kirkastus oli ollut takuulla näkemisen arvoinen. Lisäksi kirkossa on neljä kirkonkelloa, joista kaksi on aiemmasta 1700-luvulla rakennetusta kirkosta, muiden kahden ollessa uudempaa tekoa. Toki yli satavuotiaita ne ovat nekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita