Nyt olen törmännyt melkoiseen ongelmaan. Minulla on ottamiani valokuvia ripoteltu kolmen eri sähköpostitiliin liitettyyn pilvipalveluun. Olen tilanteen mukaan joutunut jakamaan kuvia eri tilien välillä ja nyt olen lirissä. Samoja kuvia löytyy kaikilta tileiltä ja mikä pahinta, niin kaikissa alkaa olla tila lopussa. Nyt olenkin ottanut tavoitteeksi julkaista mahdollisimman pikaisella tahdilla etenkin rajantakaisia kohteita, jotta saan tilaa ensi kesän kuvausreissujen kuvia varten. Luvassa on siis ainakin itselleni melkoisen kiireinen kevät! Toisaalta, saavatpahan lukijat paljon uusia kohteita nähtäväkseen, jos näitä jorinoitani nyt kukaan enää vaivautuu lueskelemaan?
Tarkoitukseni oli alunperin julkaista tänä vuonna vähemmän tarinoita kuin koskaan aiemmin, mutta näköjään itse aiheuttamastani syystä joudun pyörtämään itselleni antamani lupauksen. Tämä saattaa myös merkitä sitä, etten vaivaudu valokuvaamaan paljoakaan kohteita tänä suvena, koska en saa niitä sopimaan minnekään. Tietenkin voisin avata uuden tilin, mihin saisin ne sopimaan, mutta lieneekö tuossakaan mitään järkeä? Ehkä valtaosa tälle kesälle suunnitelluista kuvausreissuista siirtyykin kesään 2018. Lukijoiden ei kuitenkaan kannata huolestua, koska materiaalia riittää yhden vuoden tarpeiksi...
 |
| Pietari - Paavalin kirkko, minkä edustalla on rautatieasemalta pelastunut karhupatsas |
Muutenkin olen juuri tällä hetkellä kohtuullisen masentunut ja normaalien arkirutiinien hoitaminenkin tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Monet asiat vaan tuntuvat kaatuvan niskaani vaikka en sitä haluakaan juuri tällä hetkellä. Aionkin tästä syystä rauhoittaa monet ylimääräiset riennot pois kalenteristani aloittaa liikkumisen raittiissa ilmassa saadakseni itseni taas kuntoon. Edessä onkin kesäkuun alussa Lykynlammen olympialaiset, missä otetaan miehestä mittaa. Samalla kertaa pidämme myös 10-vuotismuisteluilllan Joensuun Lykynlammen laavussa. Niistä turnajaisista jos selviän, niin sitten olen iskussa kohtaamaan kaiken maailman vastoinkäymiset. Mauri ja Ilkka, aion olla iskussa tuolloin....varokaa!
Vaan nyt asiaan. Eilen esittelin Viipurin rautatieasemalta pelastuneen tosen karhun ja tänään jatketaan samalla pihamaalla. Vuorossa on Pietari - Paavalin kirkko, mikä valmistui vuonna 1799. Tämän kirkon suunnittelivat arkkitehdit Brockman ja Veldten. Tämä kirkko on ainoa Viipurissa säilynyt luterilainen kirkko. Ennen sotaa se toimi ruotsalaisen ja saksalaisen seurakunnan yhteisenä kirkko, mutta nykyisin se kuuluu Inkerin kirkon alaisuuteen.
 |
| Kirkko on komea |
Ennen tätä kirkkoa luterilaisilla oli käytössään oma kirkko, mistä tuli Pietari - Paavalin kirkon valmistumisen jälkeen Viipurin maaseurakunnan kirkko. Nimensä kirkko sai tuolloin keisarina toimineesta Paavali I, minkä mukaan kirkko vihittiin käyttöön. NImeksi vakiintui vuosien kuluessa kuitenkin Pietari - Paavalin kirkko.
Viime sodista kirkko selvisi pienin vahingoin, mitä nyt välirauhan aikana kirkon kellot katosivat. Ehkä ne sulatettiin panssarivaunujen vaatimaksi teräkseksi? Sotien jälkeen kirkkoa käytettiin Viipurin laivastoaseman kerhona ja elokuvateatterina. Onneksi ajat muuttuvat ja vuonna 1991 kirkko luovutettiin edellisenä vuonna perustettuun Inkerin kirkkoon kuuluvaan Viipurin luterilaiseen seurakuntaan. Sen jälkeen kirkkoa on kunnostettu niin suomalaisten yksityishenkilöiden sekä Suomen kirkon ulkomaanavun lahjoittamien rahavarojen avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita