Tänään vuorossa on Viipurissa sijaitseva patsas, jonka tekijästä minulla ei ole tietoa, mutta paljastusvuosi on 2010, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Viipurin liittämisesta Venäjän valtakuntaan. Tässä operaatiossa Arpaksin oli ratkaiseva johtaessaan joukkoja. Sinänsä sillä ei nyt ole niin suurta merkitystäkään, koska kyseessä on venäläinen muistomerkki ja sankarikaan ei ole ehkä meidän mielestämme kaikkein kuuluisin eikä sankarillisin. Toki mies on vaikuttanut myös meidän historiaammme, joten ei häntä ja hänen kunniakseen pystytettyä muistomerkkiä voi jättää esittelemättäkään.
 |
| Amiraali Arpaksin. Viipurin valloittaja vuonna 1710 |
Kyseessä on venäläisen kreivin ja sotapäällikön patsas. Kaiken lisäksi häntä pidetään Venäjän laivaston isänä. Silti kyseinen herra Fjodor Matvejevits Apraksin on lähes tuntematon maassamme. Ainakaan minulle hänen nimensä ei kolistellut minkäänlaisia kelloja, mutta mikäs minä olen puhumaan muiden puolesta? Joka tapauksessa Apraksinin ja Suomen kohtalot ovat törmänneet useasti.
 |
| Taustalla Viipurin linna |
Apraksin syntyi vuonna 1661 ja jo kymmenkesäisenä hän valitsi tulevaksi ammatikseen sotilaan uran. Myöhemmin Pietari Suuren keisariaikana hänestä tuli yliamiraali. Vuonna 1700 hän oli luonut jo menestyksekkään uran toimiessaan kuvernöörinä Azovin alueella, minkä lisäksi hän toimi amiraliteetin johtajana. Urakehitys jatkui suotuisana ja vuonna 1708 hänet nimitettin Suuren pohjan sodan aikana Inkerin ja Suomen alueella toimivan armeijan päälliköksi. Täällä hän kunnostautui lyömällä ruotsalaiset joukot Inkerinmaalla ja valtasi lopulta piirityksen jälkeen myös Viipurin vuonna 1710.
 |
| Patsaan kaiverrukset |
Tämän jälkeen Apraksin johti joukkoja ylipäällikkönä vuonna 1713, jolloin hän muun muassa löi ruotsalaiset joukot Kostianvirran taistelussa. Lopulta kun Venäjä miehitti koko Suomen aluetta, hän toimi Suomen siviilihallinnon korkeimpana päällikkönä. Tällöin ns. Ison vihan aikaan maatamme todellakin koeteltiin ja monet meidänkin blogissamme esittelemät luolat ja piilopaikat olivat ahkerassa käytössä siviilien piiloutuessa terroritekoja vastaan.
Näiden urotöiden välissä kerkesi vahvistamaan Venäjän laivastoa, mikä löikin Ruotsin laivaston Riilahden taistelussa Hangon edustalla vuonna 1714. Myöhemmin hän oli Venäjän edustajana Uudenkaupungin rauhaan päättyneissä neuvotteluissa ja sieltä hän kiirehti Kaspianmerelle laivaston päälliköksi Venäjän ja Persian välisen sodan ratkaisijaksi. Tämän jälkeen hän toimi vielä vuoteen 1726 saakka Itämeren laivaston päällikkönä, kunnes vetäytyi vanhuuden rauhaan. Hän kuoli vuonna 1728.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita