Kaatosateessa kävelimme Harlun Pyyrlammin hautausmaalla ja aloimme etsiä paikan toista harlulaisten vuonna 1992 pystyttämää muistomerkkiä. Leveää käytävää kävellessä ja sen vierellä olevia venäläisten hautoja tutkaillessa, saavuimme lopulta perille punagraniittiselle muistomerkille. Kyseessä on entisten sukupolvien muistolle paljastettu muistomerkki. Vastaaviahan olen esitellyt melkoisen monta eri puolilta luovutettua Karjalaa.
 |
| Harlun entisten sukupolvien muistomerkki |
Kaatosateessa tämäkin tuli kuvattua, joten kuvat ovat vähän mitä sattuu.... Selväähän tekstistä joka tapauksessa saa ja mielenkiintoisin piirre siinä maininta harlulaisten pitäjäseura ja Harlun asukkaat! Oliko muistomerkki mahdollisesti yhteishanke vai tarkoittaako se entisiä harlulaisia? Sitä emme jääneet pohtimaan, emmekä poikkeuksellisesti jääneet tutkimaan olisiko hautausmaalta löytynyt vanhoja Suomen ajalta peräisin olevia hautoja. Niiden aika voi tulla joskus toiste.... Meillä alkoi olla jo kova hinku päästä Sortavalaan tutustumaan 17€ maksanutta majapaikkaamme. Ruokakaan ei olisi pahitteeksi!
 |
| Muistomerkki oli kukitettu |
 |
| Harlun Pyyrlammin hautausmaa on nykyisin venäläisten käytössä |
Niinpä ajoimme Sortavalaan ja saimme avaimet huoneistoomme. Nopea vermeiden vaihto ja eteenpäin kohti kantapaikkaamme Kafe Ujutia ja sen lihapatoja. Niitä odotellessa annoin ravintolanpöydässä haastattelun Sortavalan vesitilanteesta. Tätä tilannetta varten piti hankkia lavastus ja siirtää oluttuopit syrjemmälle ja liisata tarjoilijalta pullo vettä lavastukseksi! Tämän jälkeen päästiin asiaan ja käytiin syömään....
 |
| Assari sai oman parisängyn |
 |
| 17€ maksava huoneistomme. Melkoista luksusta normaaliin verrattuna |
 |
| Keittiökin löytyi |
 |
| Sortavalan kantakapakkamme......siis kantakahvilamme Kafe Ujut |
 |
| Näillä reissuilla korkki on tiukassa |
 |
| Kyllä maistui..... |
Illan päätteeksi kävimme vielä paikallisessa nuorisoravintelissa nauttimassa oluet. Samalla kuulimme, että Suomi oli voittanut Venäjän päivän lätkäpelissä ja edennyt finaaliin. Porukka onnitteli meitä aivan kuin olisimme joukkueen pelaajia, mitä emme sitten ymmärtäneet ollenkaan, mutta ainahan se on nauttia selkääntaputtelusta. Kotiin tultuani luin sitten lehdistä, miten suomalaisia oli varoiteltu tästä asiasta heidän liikkuessaan Venäjällä. No, meidän kokemuksemme oli aivan toisenlainen.... Nopeastihan tuo uni tuli, kun takana oli pitkä päivä ja massu killillään!
Tässä vaiheessa emme vielä arvanneet, mitä huominen toisi tullessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita