Willilady oli kesäkuun loppupuolella viikon sukuloimassa Turun seudulla, niin minähän päätin lopultakin suorittaa Sakkolan ja sen lähialueiden kuvausreissun. Yksin on vaan niin tylsä kurvailla tuolla Venäjän maalla, joten matkalle piti hankkia seuraa. Ensiksi soittelin blogin alkuaikojen assitentille Ritan Jarkolle, mutta mönkään meni. Sälli väitti olevansa mökillä tuona viikonloppuna ja siis auttamatta poissa kuvioista. Niinpä sitten soittelin työkaverilleni, matematiikan lehtori Poutiaiselle, ja Mattihan oli heti valmis. Sälli ei näet ole omalla autollaan liikkunut Svetogorskin aiemmin ensimmäistä huoltsikkaa pidemmällä. Tämä asia oli siis kondiksessa!
|
Matkan varrelta |
|
Hiekkatietä Antrean ja Räisälän väliltä |
|
Räisälän kirkko |
Niinpä sitten Matin kanssa lähdettiin reissuun ja meillä olikin ihan saakelin mukava päivä tappohelteestä huolimatta. Onneksi lähdimme liikkeelle melko aikaisin ja olimme jo hyvissä ajoin rajalla, mistä tankattuamme jatkoimme matkaa kohti Antreaa, mistä lähtee tie kohti Käkisalmea. Sinne emme tosin ensiksi suunnistaneet, vaan matkan varrella oleva Räisälä oli ensimmäinen kohteemme. Matka joutuikin kohtuullisen ripeästi, vaikka Matti ihmetteli pitkää hiekkatieosuutta kahden kaupungin välillä. Siinäpä ensimmäinen ihmettelyn aihe. Räisälän kohteiden jälkeen käännyimme etelää kohti Kynsijärven tsasounaa ja Tiurin muinaislinnaa. Niihin tutustuttuamme kurvasimme Losevoon eli entiseen Kiviniemeen.
|
Kynsijärven tsasouna on saanut sillan |
|
Tiurin muinaislinna-aluettakin koluttiin |
|
Losevon shavermat olivat tien toisella puolella |
|
Tyrskyjen ratsastajat |
Täällä Losevossa oli tiedossa lisää ihmettelyn aihetta, kun iskin Matille kouraan Shaverman ja sanoin, että käy syömään. Nopeasti Matti hoksasi, että tämähän on uutta herkkueinestä! Näitä meni loppumatkan aikana vielä muutama lisääkin.... Losevon koskenlaskun seuraamisen jälkeen olikin aika ryhtyä töihin ja siirtyä kuvauskohteille. Ensimmäisenä olisi vuorossa Sakkola, mistä ei enää paljon Suomen ajan rakennuksia löydy. No, muistomerkkijahdissahan me olimmekin....
|
Sakkolan kirkon kytevät rauniot elokuussa 1941 (SA-kuva) |
|
Sakkolan kirkon alue on aidattu |
|
Kirkon portaat portteineen |
|
Auto parkissa ja Sakkolaa taustalla |
Sakkolan entisen kirkon alueelta löytyy valkoisella aidalla rajattu alue, missä sijaitsevat kaikki Sakkolan muistomerkit. Itse kirkostahan ei ole enää jäljellä kuin kiviset portaat, minkä päälle on pystytetty vuonna 1993 sakkolalaisten järjestöjen toimesta entisten kirkkojen muistomerkki. Tämä olikin nopeasti kuvattu ja siirryimme seuraavalle muistomerkille.....siitä huomenna lisää, mutta pakkohan se on kirjoittaa tuohon alapuolelle muutama rivi Sakkolan kirkkojen historiasta!
|
Sakkolan kirkon muistomerkki kirkon portailla |
|
Etummainen viisto kivi on kirkon muistomerkki |
|
Koruton teksti muistomerkissä |
Sakkola eli oikeammin Sakkula oli alueen vanhin luterilainen seurakunta. Jo 1500-luvun loppupuolella Seurakunnalla oli oma kirkko, tosin Kiviniemessä virran varrella. Seuraava kirkko valmistui 1676 ja se yritettiin kerran sodassa polttaa siinä onnistumatta. Koska sotilaat eivät saaneet sitä syttymään, niin lopulta saman tehtävän hoiti salama. Oli aika pystyttää uusi kirkko samalle paikalle. Se valmistui 1770 Viipurin tuomiorovastin Magnus Alopaeuksen vihkiessä sen käyttöön 22.1.1772. Vaikka salama ei kuulemma iske kahdesti samaan paikkaan, niin tähän Pyhän Jaakopin kirkkoon osui ja samalla se poltti kirkon maan tasalle 2.8.1776.
Oli siis aika rakentaa taas uusi kirkko ja jo jouluna 1779 oli aika pitää tässä ruokolahtelaisen kirkontekijän Tuomas Suikkasen rakentamassa kirkossa ensimmäinen jumalanpalvelus. Ilmeisesti kirkko oli vielä keskeneräinen, koska vihkiminen tapahtui vasta 21.7.1781. Vuosien varrella kirkkoa korjailtiin moneen otteeseen ja modernisoitiin. Sakkolan viimeinen kirkko sai kokea elokuussa 1931 komeat kaksipäiväiset juhlallisuudet saavutettuaan kunnioitettavan 150-vuoden iän.
Sakkolan kirkko tuhoutui syyskesällä 1941 jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Tuhosivatko kirkon suomalaiset vai venäläiset, siihen en osaa vastata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita