Herrankukkaro jäi taakse ja parin kilometrin päästä oli uuden stopin vuoro. Olimme saapuneet Ruskealan hautausmaalle ja täältä meidän pitäisi etsiä kaksi muistomerkkiä, jotka kumpikin liittyvät itsenäisyyden aikana käymiimme sotiin. Ensimmäisenä silmiimme osui vuoden 1918 Sankaripatsas, jonka alle on eri tietojen mukaan haudattu ilmeisesti 17 valkoista soturia, mutta niin monta nimeä tässä kivessä ei kuitenkaan ole.
 |
| Ruskealan 1918 Sankaripatsas kaadettuna 31.7.1941 (SA-kuva) |
Paljon tietoa Sankaripatsas-hankkeesta ei ole, mutta Ruskealan seurakunnan kirkkovaltuusto toimikunnalle avustuksen jo vuoden 1919 alkupuolella, joten hanke on lähtenyt ripeästi liikkeelle. Ilmeisesti seurakunta kuitenkin vetäytyi hankkeesta vuoden 1921 aikana. Syynä oli ilmeisesti pastori Talaksen asenne ja kieltäytyminen muistomerkin vastaanottamisesta. Syytä en tiedä. Patsaan vastaanotti papin asemasta kirkon isäntä, mutta tuosta ajankohdastakin on kaksi eri versiota. Patsas paljastettiin joko 1922 tai 1923.
 |
| Ruskealan päätön 1918 Sankaripatsas |
Patsas kuvaa suojeluskuntalaista sotilasta rukousasennossa ja patsaan etuosassa lukee Isänmaan puolesta 1918. Jalustan molemmilta sivuilta löytyy kaatuneiden ruskealalaisten nimiä yhteensä yhdeksän kappaletta.
 |
| Isänmaan puolesta 1918 |
Patsas jäi ehjänä venäläisille, kun talvisota päättyi. Jatkosodan alussa kun suomalaiset palasivat takaisin Ruskealaan, niin se löytyi kaadettuna ja särjettynä hautausmaalta. Ilmeisesti suomalaiset nostivat sen uudelleen pystyyn jatkosodan vuosina. Kun kotiseutumatkat mahdollistuivat 1990-luvun alussa, sen jalusta löytyi alkuperäiseltä paikaltaan, mutta patsasosa löytyi vasta myöhemmin. Patsaan pää on tosin edelleen hukassa. Nyt jäljelle jääneet osat on korjattu ja asetettu alkuperäiselle paikalleen ruskealalaisten toimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita