Käsnäselän vanha ikiaikainen rajalinja tuli nähtyä ja oli taas aika siirtää Volvo uuteen paikkaan. Tarkoituksemme oli siirtyä seuraavaksi Käsnäselän ortodoksiseen kalmistoon, minne joutuisimme patikoimaan reilun kilometrin, kunhan pääsisimme perille polun lähtöpaikkaan. Surkeaa tietä pitkin köröttelimme eteenpäin ja saavuimme lopuksi ensimmäisten talojen kohdalle. Hämmästyksemme oli suuri, kun huomasimme pihassa kolme autoa, mitkä kaikki olivat Suomen rekkareissa!
 |
| Käsnäselän kalmistoa kohti |
 |
| Taloja ei ole enää montaa, koska Neuvostoliiton aikana kylä koki kovia |
Ei muuta kuin auto parkkiin ja ihmettelemään ulkosalle ja nopeasti paikalle saapuikin avuliaita ihmisiä. He olivat suku, jonka edustajat asuivat Suomessa Tohmajärvellä ja Värtsilässä ja olivat saapuneet sukunsa kotipaikalle Käsnäselkään, kuten joka viikonloppu. Nyt heillä oli nurmikonniittourakka meneillään, kun pöllähdimme paikalle. Se keskeytyi samantien ja tsaikkaa sekä pullaa ilmestyi matkamiesten nenien eteen syötäväksi. Samalla meillä oli myös mielenkiintoiset keskustelut Käsnäselän ajasta Neuvostoliiton aikaan.
 |
| Kalmiston ranta |
 |
| Nykyiset asukkaat käyttävät samaa kalmistoa |
 |
| Suomen ajalta olevia hautaristejä |
 |
| Tällä haudalla oli tuore kukkanen |
 |
| Melkoisen erikoinen muotoilu tässä hautakivessä |
Kylään oli saapunut 1970-luvulla porukka, joka poltti taloja, koska kylä oli ns. näköalaton kylä, jonka ihmiset haluttiin häätää kaupunkeihin. Kaikkia taloja ei poltettu, joten tämä vierailupaikkamme oli säästynyt jostain syystä. Sen sijaan maisemat Käsnäselässä ovat muuttuneet kovasti 1930-luvulta, mistä näimme vanhan valokuvan. Kaikki järven rantamat oli viljeltyä peltoa, mutta nyt kaikki kasvavat pelkkkää lepikkoa ja tulevat varmasti kasvamaan vielä pitkään....
Tsaikan jälkeen ehtoisen emäntämme, jonka nimi on unohtunut, laittoi poikansa meille kuljettajaksi veneellään Käsnäselän kalmistoon, koska tie oli kuulemma järkyttävän huonossa kunnossa. Niinpä me kolme satakiloista ukon jössikkää loikkasimme Viktorin peltiveneeseen ja lähdimme pötpöttelemään kohti Käsnäsellän kalmistoa. Tämä lieneekin ensimmäinen kerta, kun pääsen blogikohteeseen moottoriveneellä! Viktorin vene tosin ui melkoisen syvällä, mutta ainahan venematka voittaa kävelylenkin...
 |
| Viktor ja assistentti Pirhonen muistelemassa menneitä aikoja |
 |
| Melko uusi hautaus |
 |
| Suomalaisten pystyttämä Käsnäselän kalmiston muistomerkki |
 |
| Viktorin vene toi ja vei meidät turvallisesti, vaikka assistantti ei venematkasta kovin innostunut ollutkaan |
 |
| Isoja miehiä nousemassa veneeseen |
Lopulta saavuimme kalmistoon, jonne on haudattu jo muinoin alueen ortodoksiväestöä ja kylläpä hautausmaa olikin hyvin hoidettu. Jäljellä oli vielä paljon vanhoja Suomen aikaisia hautaristejä ja -kiviä. Nykyisin kylien väestö haudataan samaan kalmistoon, mikä on ollut käytössä iänkaiken. Kuljettajamme Viktor esitteli omien vanhempiensa haudat ja kertoi sukunsa tarinaa. Hänen isoisänsä oli muuttanut Suomesta tänne Käsnäselkään ja löytänyt itselleen naisen, minkä takia hän myös jäi alueelle. En vaan perkule muista, että mistä isoisä muutti tänne. Ilmeisesti tuota ikää alkaa olla minullakin jo sen verran, että kaikki ei jää mieleen, jos niitä ei kirjaa ylös....
 |
| Paluumatkalla ajoimme erillisen kalmistosaaren ohitse |
 |
| Puiden keskeltä erottuu risti, mutta me emme rantautuneet tänne |
 |
| Käsnäselkäläisten pihapiiriä |
 |
| Viktorin talo komealla paikalla |
Viktor kertoi, että joka kesä suomalaisia käy täällä kalmistolla ja ilmeisesti emme olleet ainoat, joille hän on kyytiä tarjonnut? Hemmetin mukava mies ja kova tarinaniskijä. Olisimme mielellämme maksaneet hänelle kyydistä, mutta ei vaan raha kelvannut. No, me lähdimme pikkuhiljaa paluumatkalle ja jätimme Viktorin siskonsa ja hänen miehensä seuraan tankkaamaan agregaattia. Illallahan oli töllöstä tulossa Suomi - Venäjä lätkäpeli, missä selviäisi kumpi menee finaaliin. No, kuten muistatte, niin Mörkön maalilla Suomi hankki finaalipaikan. Viktorille se oli ihan sama kumpi voitti, koska mökki on Venäjällä, mutta koti Värtsilässä Suomessa!
Lopuksi on vielä pakko mainita, että kyllä saimme taas niin hyvää palvelua, ettei paremmasta väliä..... lettuja mansikkahillolla, tsaikkaa, ilmainen venekyyti ja historialuento kaupan päälle. En vaan oikein jaksa uskoa, että saisin samanlaista palvelua Suomesta. No, ainakaan tähän mennessä ei ole kohdalleni osunut.... kiitos Viktor ja muut Käsnäselän immeiset, joiden nimet valitettavasti ovat kadonneet muististani....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita