Takana on kesälomani viimeinen viikko, joka olikin melkoisen aktiivista toimintaa täynnä. Maanantaista keskiviikkoon olimme Williladyn kanssa kiertelemässä Pietaria ja yhden välipäivän jälkeen starttasimme taas perjantaina kukonlaulun aikaan kohti Karjalaa. Retkeen sisältyi seikkailua Venäjän rajavyöhykkeellä emännän mummon kotitaloa etsimään, minkä löysimmekin! Siitä joskus myöhemmin, mutta nyt on alettava valmistautumaan töihinlähtöön! Arkinen aherrus palaa taas aikatauluineen.....Palataan kuitenkin toukokuisiin tunnelmiin!
Lähtö Pyhän Hermannin skiitalta tehtiin hivenen sekavissa tunnelmissa. Me molemmat olemme vuosia jatkuneen Venäjällä reissaamisen oppineet tajuamaan, että Venäjällä kaikki ei ole kuin koti-Suomessa. Meillä ei todellakaan edes harkittaisi yhtä huonoon kuntoon päässeen rakennuksen kunnostamista, ellei kyseessä olisi joku harvoista linnoistamme tai eduskuntatalosta. Sen sijaan Venäjällä syrjäinen rämähtänyt kirkko keskellä ei mitään, on aivan luonnollinen kohde korjata. Itse keksisin Venäjällä helpostikin ainakin sata kohdetta, joiden korjaamiseen laittaisin nuokin rahat kiinni. No, hieno kulttuuriteko joka tapauksessa. Sovimmekin jo Ilkan kanssa tulevamme paikan päälle kesällä 2029 katsomaan korjauksen edistymistä....
Lähtö Pyhän Hermannin skiitalta tehtiin hivenen sekavissa tunnelmissa. Me molemmat olemme vuosia jatkuneen Venäjällä reissaamisen oppineet tajuamaan, että Venäjällä kaikki ei ole kuin koti-Suomessa. Meillä ei todellakaan edes harkittaisi yhtä huonoon kuntoon päässeen rakennuksen kunnostamista, ellei kyseessä olisi joku harvoista linnoistamme tai eduskuntatalosta. Sen sijaan Venäjällä syrjäinen rämähtänyt kirkko keskellä ei mitään, on aivan luonnollinen kohde korjata. Itse keksisin Venäjällä helpostikin ainakin sata kohdetta, joiden korjaamiseen laittaisin nuokin rahat kiinni. No, hieno kulttuuriteko joka tapauksessa. Sovimmekin jo Ilkan kanssa tulevamme paikan päälle kesällä 2029 katsomaan korjauksen edistymistä....
 |
| Haukkaselän hautausmaan muistomerkki on aivan tien laidassa |
 |
| Muistomerkki oli aivan maantien pölyssä |
Seuraava kohteemme roadtripillämme oli etukäteen yksivaikeimmista. Tarkka paikka entisen Pitkärannan seurakunnan Haukkaselän hautausmaalle oli meille tuntematon. Summittainen suunta meillä oli, mutta tarkasta sijainnista ei hajuakaan. Kurvailimme isoltatieltä lähteviä sivuteitä, mutta turhaan. Lopulta kävimme kysymässä yhdestä talosta neuvoa. Koiran muristessa minulle vihaisesti, assistantti sai selville uudet summittaiset ohjeet. Se olisi ison tien varressa!
 |
| Tarkat koordinaatit seuraaville etsijöille |
Palasimme takaisin isolle tielle ja jatkoimme kilometrikaupalla eteenpäin mateluvauhtia, kunnes samanaikaisesti bongasimme tien vieressä ison pölyisen kiven. Olimme perillä. Ilman venäläispariskunnan apua olisimme takuulla kurvanneet tuhatta ja sataa tämän muistomerkin ohitse! Muistomerkki oli samanlainen kuin kaikki muutkin Pitkärannan muistomerkit. Luonnonkivi, jonka yksisivu on tasoitettu ja siihen kaiverrettu teksti. Tällä kertaa siinä oli myös nuoli ja matka Hautausmaan tarkalle paikalle, muttamaasto oli sen verran ryteikköistä, joten päätimme jatkaa matkaa. Ehkäsieltä olisi muutamavanha hautaristi tai -kivi voinut löytyäkin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita