Pälkjärveltä matka jatkui kohti Niiralan raja-asemaa. Siellä oli vielä auton tankkaus, tuliaisten osto Williladylle ja tullimuodollisuudet. Toki sen jälkeen olisi edessä pysähdys Tax free kaupassa ja Suomen tulli. Aikaahan noihin meni, mutta lopulta saavuimme Tohmajärvelle, missä autoni odotti paikallisen huoltoaseman edessä. Pikaiset hyvästelyt ja sovimme lähtevämme kahden viikon kuluttua uudelle reissulle. Valitettavasti se ei toteutunut, koska joskus muut asiat ovat bloggaamista ja kuljeksimista tärkeämpiä....
 |
| Kaikkensa uhranneille pystyttäneet kiitollisina pälkjärveläiset |
Ilkka siis lähti kiireen vilkkaa kotiinsa, mutta minä läksin kurvaamaan takaisin rajan suuntaan. Siellä suunnasta löytyisi Tohmajärven kirkko ja sen ympärillä sijaitsevat muistomerkit. Minä halusin siis vielä jatkaa kohteiden kuvaamista! Kuten eilen kerroin, niin emme pysähtyneet Pälkjärvellä etsimässä 1918 muistomerkin jalustakiviä, mutta ei tuo suuremin haittaa. Itse muistomerkki on näet nykyisin Tohmajärven kirkon pihalla.
 |
| Tämän sivun teksti kertoo seuraavaa: "Riemuiten uhriksi annoimme henkemme lunnaan, kun vaan vapaus käy yli hautamme kunnaan". |
Värtsiläläinen kivenhakkaaja Kassinen valmisti tämän muistomerkin ja se oli valmis paljastettavaksi helluntaina 1922 Pälkjärvellä. Sen alla oli kolminkertainen jalusta, mikä jäi talvisodan viimeisinä päivinä kuitenkin Pälkjärvelle. Sen sijaan itse muistomerkin joukot raahasivat tullessaan ja sijoittivat sen Tohmajärven kirkon pihalle. Siellä se meinasi vajota maan sisään, kunnes 1960-luvulla se sai alleen uuden jalustakiven. Lisäksi se siirrettiin nykyiselle paikalleen...
Utelias kun olen, niin pakkohan minun oli vilkaista toista muistomerkkiä siinä vieressä. Siihen oli näet haudattu Karjalan kuningas Gabriel Wallenius. Tähän mieheen aion perehtyä tarkemmin ensi talven aikana. On meinaan komea titteli!!!
 |
| Karjalan kuninkaan perhehauta |
Lopuksi se oli minunkin annettava periksi ja lähdettävä ajelemaan kohti Joutsenoa. Seuraavana aamuna minua odottaisi uusi haaste. Luokkaretki kylpylään 21 oppilaan kanssa kuulosti tuolloin haasteelta, mutta se onkin jo ihan toinen juttu.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita