Jep, viime viikonloppuna sain blogia varten kuvattua viimeiset kohteet Venäjällä ja mitä parhaimpaan aikaan. Loma loppui ja auto oli päreinä! Niinpä kävinkin eilen Helsingistä hakemassa uuden auton itselleni. Koska olen pakkomielteinen Chryslermies, niin ostin sitten kolmannen peränjälkeen. Koville siis otti tämä bloggaaminen autoilleni, koska kaksi niitä tuhoutui tämän taipaleen aikana. Siksi olimmekin keväällä assistentin autolla....
Matka Impilahdella alkoi olla ohitse, mitä nyt kurvasimme paikallisen kaupan pihamaalle ja kävimme hankkimassa ruokaa sekä kuumaa vettä kaffetta varten. Kahvia ryystäessä ihmettelimme vielä kovasti tuota Impilahden keskitysleirin muistomerkkiä, jonka venäläiset olivat pystyttäneet äskettäin. No, eipä tuo meitä paljon haitannut, koska edessä olisi uusi ponnistus. Vuorossa olisi Impilahden Metsäkylän hautausmaan muistomerkki.
Matka Impilahdella alkoi olla ohitse, mitä nyt kurvasimme paikallisen kaupan pihamaalle ja kävimme hankkimassa ruokaa sekä kuumaa vettä kaffetta varten. Kahvia ryystäessä ihmettelimme vielä kovasti tuota Impilahden keskitysleirin muistomerkkiä, jonka venäläiset olivat pystyttäneet äskettäin. No, eipä tuo meitä paljon haitannut, koska edessä olisi uusi ponnistus. Vuorossa olisi Impilahden Metsäkylän hautausmaan muistomerkki.
Impilahden kylänraittia |
Impilahden Magazin |
Suuntasimme kohti sitä aivan helkatin huonoa tietä pitkin ja lopulta meinasimme jäädä kiinni, koska tie ei ollut kummoinen. Perille täpän kohdalle päästiin, mutta hitot siellä mitään ollut punkkien ja villisikojen lisäksi. Olimme väärässä paikassa! Istuksimme autossa ja yritimme selvittää sen tarkkaa sijaintia, mutta tie jolla olimme, ei johtanut mihinkään. Käännyimme ympäri ja katselimme paluumatkalla ympäristöä tarkasti. Ei vaan löytynyt....
Metsäkylän hautausmaata etsimässä |
Täällä sen piti olla, mutta ilmeisesti olimme väärässä paikassa |
Yritimme vielä löytää jonkin paikallisen, joka osaisi neuvoa meitä, mutta tietenkään yhtään immeistä ei näkynyt missään. Oli siis pakko luovuttaa ja antaa periksi. Aikamme kiroiltuamme huonoa pohjatyötäni,alkoi vielä sataakin. Päivä oli kääntymässä iltapuolelle mollisoinnussa.
Ajoimme kuitenkin Läskelään, missä kuohuu aivan jumalattoman upea koski. Ei mikään ihme, että Suomen aikana paikalla oli iso metsäteollisuusrypäs, johon kuului iso paperitehdaskin. Ajattelin kaatosateesta huolimatta kuvata sitten tuon edes pienenä korvauksena löytämättä jääneestä Metsäkylänhautausmaan muistomerkistä. Kuvat tuli napattua nopeasti, mutta mitäpä siitä.
Läskelä, kyllä kuohuu! Paperitehdas pyöreäkattoinen rakennus |
Sähköä syntyy |
Tämä on siis täysin poikkeava julkaisu, koska muistomerkkiä ei löytynytjapaperitehdaskin lakkautettiin kannattamattomana vuonna 2004. Parhaimpina aikoina se tuotti neljänneksen Venäjän tapettituotannosta. Mitäpä tästä muuta sanottavaa, kuin että eteenpäin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita