Suojärvi / Leppäniemen kirkon muistomerkki

Kaipaan hautausmaata emme jääneet sen kummemmin kaipaamaan, vaan jatkoimme matkaamme Suojärven ympäri itärannikkoa pohjoiseen. Tie oli Lada Nivalle reipasvauhtista hiekkatietä ja melkoista haipakkaa me painelimmekin, koska kilometrejä oli vielä melkoisesti edessä, ennenkuin päivän taival olisi ohitse. Niinpä lappu lattiaan ja kohti seuraavaa kohdettamme, joka olisi Suojärven ortodoksisen seurakunnan nyt jo tuhoutunut kirkko Leppäniemessä. Matkalla oli toki kaksi kohdetta mihin halusin pysähtyä pikaisesti, vaikka ne molemmet onkin blogissa jo aiemmin esitelty.

Ensimmäinen kohde mihin kurvasimme Ladalla oli yksi matkan ehdottomia kohokohtia eli Kuikkaniemen sankarihautausmaa, missä on myös komea suomalaisten pystyttämä muistomerkki. Itse en täällä ollut aiemmin käynyt, mutta kylläpä tämä ensimmäinen kerta olikin vaikuttava. Hiljaisina poikina kävelimme hautausmaan poikki kohti muistomerkkiä valkoiset hohtavat ristirivistöt molemmilla puolillamme. Oli taas niitä hetkiä, että piti ihan hattu ottaa pois päästä kunnianosoituksena sankareille.

Kuikkaniemen sankarivainajien muistomerkki

Aikamme hautarivistöjä tutkittuamme jatkoimme matkaamme ja pienen rytkytyksen jälkeen saavuimme Suojärven seurakunnan entiselle kirkolle, joka toki on myös aiemmin esitelty kohde. Nyt vaan itse pääsin näkemään tämänkin komistuksen, joka uhkaa aikaa ja luonnonvoimia uljaasti. Toivottavasti se pärjää vielä pitkään omin nokkinensa, koska tätä kirkkoa tuskin kukaan enää korjaa entiseen loistoonsa tai hitostako näistä venäläisistä tietää, koska he osaavat yllättää kuten tehdessään Raivolassa kirkkoa vanhojen piirustusten mukaan....

Kuikkaniemen entinen kirkko

Taas matkamme kohti pohjoista jatkui ja aiheuttikin ihan helkkarinmoisen sydämentykytyksen, kun kurvasimme Nivalla nelipyöräluisussa kurviin ja sen takana oli julmasti lehmiä tiellä. Kameraa en kerinnyt ottamaan käsiini kuin tilanteen jo mentyä pahimmoiltaan ohitse ja sain vangittua kameraan vain yhden lehmän, joten tuskin kukaan minua tässä asiassa uskoo. Sillä ei ollut suurta merkitystä, koska olimme aivan pian saapumassa Leppäniemeen, missä aikoinaan oli ortodoksikirkko, mitä Suojärven ortodoksiseurakunta ei halunnut omistaa. 

Tämä lehmä osasi liikennesäännöt, mutta takana oleva 30 lehmän lauma jökötti keskellä tietä

Me kuitenkin saavuimme paikalle ja olimme aivan kuutamolla, että mistä tämän kirkon muistomerkki löytyisi, kunnes paikalle tepastelija juovuksissa oleva entinen puna-armeijan kapiainen, joka neuvoi meille oikean paikan. Onneksi en puhu venäjää, joten assistentti joutui ottamaan pahimman puheripulin vastaansa, koska tällä kylällä ei pahemmin väkeä asu tänä päivänä....

Leppäniemen ortodoksikirkko 1930-luvulla (Lähde Vaienneet temppelit)

Leppäniemen kirkko oli alunperin kirkkona Terijoen Puhtulassa, mistä Suojärven leppäniemen ortodoksit sen ostivat, purkivat, siirsivät ja uudelleen kasasivat Leppäniemeen 1920-luvun lopulla. Käyttöön kirkko vihittiin 14.12.1930. Vihkimisen suoritti arkkipiispa Herman ja kirkko pyhitettiin samalla Kristuksen kirkastuksen muistolle. Päävastuussa kirkon rakennusvaiheissa oli urakoitsija Nikolai Töntsi.

Leppäniemen hiljainen kylänraitti....asfalttia 300 metriä

Muistomerkki löytyy tämän töllin pihalta

Ketään ei ollut kotosalla.....lähteneet jo aika päiviä takaperin?

Kirkon huudeilla takapihalla

Kuljettaja lepäilee

Meikäläinen tuloo

Leppäniemen kirkon muistomerkki oli talosta 5 metrin päässä

Karjalankielellä

Ikoni, tottakai

Risti ei näkynyt puskan takia tielle

Leppäniemeläiset maksoivat omasta pussistaan kaiken, mutta koska Suojärven seurakunta vastusti sen rakentamista, niin juridisesti kirkon omisti kirkon rakennustoimikunta. Kauaa eivät leppäniemeläiset omasta kirkostaan saaneet nauttia, koska talvisodassa he joutuivat evakkoon ja takaisin palatessa 1941 syksyllä he löysivät venäläisten perääntyessään sytyttämän kirkon hiiltyneet rauniot. Nykyisin paikalla kirkosta muistuttaa Suojärven pitäjäseuran vuonna 1994 pystyttämä matkamiehenristi muistolaattoineen.