No en olisi uskonut, että Willimies pärjäisi 15 päivää ilman tupakkaa, mutta ehtoolla tuo maaginen luku tulee täyteen! Tarkoitus oli alunperin hommata Champix-lääkkeet ja valtavasti laastaria nikotiinipurukumia unohtamatta, vaan melko hyvinhän tuo on mennyt ilmankin....ajoittaisia tuskan hetkiä lukuunottamatta. Oma apunsa on ollut taustajoukoilla, jotka eivät ole laskeneet edes roskapussia viemään yksinään. Lisäksi ilmoittivat lähikioskille, ettei minulle saa myydä mitään tupakkatuotteita, mikä oli melkoisen kavala teko. Ihan kuin minuun ei voisi luottaa? No, kiitokset kaikille kuitenkin.... taidan vielä samalla metodilla lopettaa oluenjuonninkin.
Ne on kuitenkin nuo meikäläisen murheet melkoisen vaatimattomia tämän päivän kohde-esittelyn päähenkilöihin verrattuna. Nämä henkilöt menettivät henkensä sisällisodassa keväällä 1918 Imatralla ja heidät haudattiin Harakan sahan alueelle. Silloisten Enso-Gutzeitin tehtaiden laajeneminen Harakan sahan alueelle pakotti keksimään uuden ratkaisun, jotta vainajien hautarauhaa ei olisi rikottu.
 |
| Veikko Jalavan Veljesuhri 1918 |
Niinpä Enso-Gutzeit ja Imatran Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ajoivat hanketta, missä vainajille järjestettäisiin uusi hautapaikka. Lopulta ratkaisu löytyi ja nämä 12 vainajaa siirrettiin alkuperäiseltä hautapaikaltaan Tainionkosken hautausmaalle, minne Imatran Sosialidemokraatit pystyttivät muistomerkin veljesuhri 1918.
Tämä punagraniittinen muistomerkki on Veikko Jalavan tekemä ja se pystytettiin paikalleen vuonna 1962 ja sen edessä on aiemmin 29.9.1960 siirretyt Harakan sahan alueelta esiinkaivetut 12 sisällissodan uhria.
 |
| Sama toisesta kulmasta. Vainajien rivistö etualalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita