Joskus syksyllä ajattelin kirjoittaa tästä Taipalsaaren Merenlahdella sijaitsevasta Pulkkaniemen hautamuistomerkistä, mutta sitten hoksasin että Sekalaista propagandaa blogia kirjoittava TP oli aiheesta julkaissut oman kirjoituksensa samaan aikaan. Päätin pitää aiheen suhteen pienen breikin. Nyt on kuitenkin aika esitellä oma versioni samasta aiheesta. Siis vielä kerran sisällissodan pyörteisiin Taipalsaarelle.
Vuonna 2006 ilmestyi paikallisen historiaryhmän teos Taipalsaari - 1918, mistä varmasti selviäisi asiat paljon tarkemmin, mutta en valitettavasti ole saanut sitä käsiini. Näin ollen olen pakoitettu kirjoittamaan tämän tarinan vähäisillä tiedoilla. Pahoittelut siitä. Periaatteessa tämä on jatkoa eiliseen kirjoitukseeni, joten kerrotaan hivenen sisällissodan jälkiselvittelyistä Taipalsaarella.
 |
| Pulkkaniemi Saimaan rannalla |
Valkoisethan valloittivat Taipalsaaren kirkonkylän 25.4.1918 ja sen jälkeen oli kostotoimenpiteiden vuoro. Hävinneitä piti rankaista ja niinpä tuolloin 4700 asukkaan Taipalsaari koki kovia. Kokonaistappiot pienelle kunnalle olivat 94 kaatunutta, joista valkoisia 14 ja punaisia 80. Huomionarvoista on, että heistä ainoastaan 22 kaatui taisteluissa. Loppujen kohtalo oli karumpi. Välittömästi sodan jälkeen toimintansa aloittaneet kenttäoikeudet ampuivat yhden miehen Savitaipaleella, mutta loput 36 olivat paikallisten kostotoimenpiteiden uhreja. Näistä teloitetusta 36 miehestä 20 ammuttiin Pulkkaniemeen ja 16 Heikkolankankaalle.
 |
| Pulkkaniemen muistomerkki |
Lisäksi Lappeenrannnan leirillä teloitettiin seitsemän punaista ja muualla vielä yksi Taipalsaarelainen. Ilman oikeudenkäyntiä ammuttiin vielä kaksi punaista omien toimesta ja vankileireillä kuoli vielä 26 punaista taipalsaarelaista. Eikä tässä vielä kaikki, koska jotkut pääsivät ehkä pakenemaan Venäjälle. Näistä 17 kadonneesta ainoastaan kolme palasi takaisin kotiinsa, muiden kadotessa maailmalle. Melkoinen suonenisku pienelle pitäjälle. Unohtaa ei myöskään sovi, että 120 taipalsaarelaista tuomittiin valtiorikosoikeudessa vankeusrangaistuksiin ja menettämään kansalaisluottamuksensa.
Taipalsaaren kirkon vieressä sijaitsevassa nykyisin kotiseutumuseossa olevassa Röytyn talossa istui keväällä 1918 yrmeitä miehiä, jotka muodostivat paikallisen kenttäoikeuden. Tuomiot olivat arpapeliä ja kohtalon saattoi ratkaista henkilökohtaiset tuttavuudet ja ahkeran työntekijän maine. Karumpi kohtalo oli heillä, joita kukaan ei tuntenut. Heille kohtalo määräsi laivamatkan Hurma-nimisellä aluksella Merenlahden Pulkkaniemeen.
 |
| Pulkkaniemi |
Ensimmäinen lasti Hurmalla lähti jo 29.4.1918 kirkkorannasta kohti Pulkkaniemeä. Matkassa oli 21 kuolemaantuomittua. Kolme kerrallaan miehiä tuotiin ammuttaviksi, mutta ensimmäisestä ryhmästä säästettiin Forsman niminen mies, jonka yksi ampujista tunsi henkilökohtaisesti. Hänet lukittiin laivaan ja ammunta jatkui, kunnes 20 punaista oli teloitettu Pulkkaniemen yhteishautaan. Lopuksi Forsman tuotiin vielä katsomaan toiminnan tulosta ja hän seurasi, kun hautaa luotiin umpeen. Forsmanin mukaan jotkut olivat tuolloin vielä elossa.
 |
| Seitsemän henkilöä mainittu nimellä, muut ym. merkinnällä. Yhteensä 20 teloitettua |
Lopuksi vielä pientä infoa, minkä härskisti kopion Sekalaista propagandaa blogista. Anteeksi TP, mutta en löytänyt mistään kyseistä tietoa, että hauta oli matala ja hevoset kuopivat välillä ruumiita näkyville ja että ajoittain hauta oli veden vallassakin. Joku rohkea pystytti paikalle myöhemmin puuristin, mutta jo 1920-luvun aikana paikalle pystytettiin muistomerkki, mikä nykyisin on erään kesämökin pihapiirissä. Lienee melko kolkkoa, vaikka muistomerkki ei mainitsekaan kaikkien 20 teloitetun nimiä. Miksi? Siihen en osaa vastata, mutta paikka on vaikuttava muutenkin. Toivottavasti hautarauha säilyy vastaisuudessakin....
 |
| Mökin rakennus muistomerkin kupeessa |
Sulla on ainakin paremmin onnistuneita kuvia. Lappeenrantalainen kauppias Taavi Strandman ammuttiin Suomen Sosialidemokraatissa olleen kuolinilmoituksen mukaan 5.5 [Heikkolankankaalla?], mutta mikäli hänet kuitenkin ammuttiin täällä kuten hautakivessä lukee, niin silloin teloitettuja on ainakin 21. Erään tiedon mukaan ammuttavaksi vietiin 24 henkeä, joista siis ainakin yksi jäi henkiin.
VastaaPoistaMinäkin törmäsin jossain tietoon, että uhreja olisi ollut 24 kappaletta. Tuohon aikaan sillä ei tainnut olla paljon väliä, että kirjataanko kaikki asianmukaisesti. Virheitä on takuulla monissa vastaavissa paikoissa...
VastaaPoistaÄitini isä on yksi Pulkkaniemessä ammutuista.Kun kävin äitini kanssa muistomerkillä kysyin, miksei hänen isänsä nimeä ole hautakivessä. Äitini vastasi, että vain niiden ammuttujen nimet on hautakivessä, joiden omaiset maksoivat osansa hautakiven kuluista.
VastaaPoistaÄitini isä oli leskimies ja äitini Taipalsaaren Pappilan ammutun torpparin ainoa lapsi ja jäi orvoksi 8 vuotiaana. Hänet myytiin huutolaisena taipalsaarelaiseen opettajaperheeseen.
Ajat olivat tuolloin kovat ja emme edes pysty tänä päivänä asettumaan tuon ajan ihmisten asemaan.
VastaaPoistaIsoisäni setä oli myös teloitettujen joukossa. Hänen veljensä poika oli valkoisten puolella. Taipalsaarella tuomittujen ja teloitettujen suuri määrä ihmetyttää siinä mielessä, että varsinaiset sotatoimet pitäjässä olivat vähäiset. Varsinaisia taisteluja Etelä-Karjalassa käytiin naapuripitäjien puolella Savitaipaleella, Lappeenrannan ympäristössä ja Joutsenossa.
VastaaPoistaTaipalsaari 1918 kirjassa on 20 teloitetun nimet. Tänä keväänä kuulin 1918 asioita tutkineelta, että Pulkkaniemen teloitettujen joukossa oli kaksi Anttolasta kotoisin ollutta miestä. Jo se nostaa teloitettujen lukumäärän ainakin 22:een. Tarkistin sotasurmista, että todellakin Taipalsaarella mestattiin kaksi Anttolan miestä. Päivämäärä on virheellisesti vain 2.5.
Tuohon aikaan asioiden tarkka ylöskirjaaminen ei ollut kovin merkittävässä roolissa. Monissa tuon ajan jutuissa on heittoa nimissä ja lukumäärissä, joten tarkkaa lukua saamme tuskin koskaan selville.
VastaaPoistaOlen kuullut usein Pulkkaniemestä, tänää ajauduin paikalle ikäänkuin vahingossa. Pipo sai päästäni kyytiä. Koskettava paikka.
VastaaPoistaTiettävästi Strandman ammuttiin täällä. Teloituksesta on kuvaus Tikan ja Arposen Koston kevät -kirjassa (v:lta 1999). Tekstiä lienee sellaisenaan käytetty lähteenä v. 2008 ilmestyneessä Sisällissota ja kirkko 1918 -teoksessa. Vainajat olisi syksymmällä ollut tarkoitus siirtää Taipalsaaren hautausmaahan, mutta asiasta tuli ongelma. Nimismies - joka oli toiminut kenttäoikeuden puheenjohtajana - pelkäsi silpoutuneiden ruumiiden aiheuttavan epämiellyttäviä puheita. Niin ollen siirtäminen jäi.
VastaaPoista