Tämä vuosi on lähtenyt mukavasti liikkeelle, mutta koska blogin kohteet on kuvattu männä vuonna, niin kesäisissä merkeissä jatketaan. Tämän päivän kohde olikin yhden viime kesäisen reissun kohteena ja vieläkin muistan kuinka hemmetin kuumaa tuolloin oli, kun Williladyn kanssa kapusimme Uukuniemen Pyhämäelle etsimään vuonna 1974 paikalle pystytettyä muistomerkkiä. Pienen tuumailun jälkeen karautimme auton maatalon pihaan ja kysäisimme eräältä vanhalta rouvalta suorinta reittiä mäen huipulle. Ohjeet saatuamme, homma muuttuikin helpoksi. No ei sentään, koska edessä oli vielä hemmetinmoinen kapuaminen Uukuniemen kylätaajaman korkeimmalle kohdalle.
 |
| Luonnonvoimat toimivat Pyhämäellä vieläkin |
Ymmärrän oikein hyvin halun pystyttää kirkko korkeimmalle maastonkohdalle, jotta se näkyisi ja kuuluisi mahdollisimman pitkälle, mutta tälläkin kertaa se koitui kirkon kohtaloksi. Kyseessä ei tosin ole Uukuniemen alueen ensimmäinen kirkko, vaan ensimmäinen luterilainen kirkko. Aiemmin Uukuniemi oli asutettu ortodoksien voimin, jotka alueelle 1600-luvulla työntynyt ruotsalainen väestö työnsi pois kotiseuduiltaan aina Tverin karjalaan saakka. Uuden uskon saavuttua alueelle ja vakiinnutettuaan asemansa, tuli tärkeäksi rakentaa oma herran huone. Tuumasta toimeen ja 1600-luvun lopulla rakentaminen tälle korkealle mäelle aloitettiinkin.
 |
| Kaseikon keskeltä löytyi muistomerkki |
Valmista kirkon rakentamisesta tulikin nopeasti ja 11.3.1694 vastavalmistuneen kirkon piipahti vihkimässä käyttöön Käkisalmen rovasti Johan Serlachius. Pitkän ja hankalan matkan päätteeksi pidetiin jumlanpalvelus ja kaikki olivat tyytyväisiä, koska oma kirkko oli valmistunut ja valmiina käyttöön. Ilo jäi kuitenkin melkoisen lyhytaikaiseksi, koska noin neljän kuukauden kuluttua 19.7.1694 paikalla oli jäljellä savuavat ja hiiltyneet rauniot. Salama kojahti korkean mäen päällä olevaan kirkkoon ja osoitti luonnonvoimien mahdin. Oli aika keksiä jotain muita keinoja järjestää tuon ajan ihmisille tärkeät kirkonmenot.
 |
| Muistolaatta kertoo ilosta ja surusta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita