Ei oo helppoo.... olen sinnitellyt tupakkilakossa jouluaatosta saakka, auto sylki öljyt pihalle, lomakin on kohta ohitse, rahat loppu, kintutkin on kipeenä sulkapallon peluusta ja omakotitalokin pitäisi hommata! Lienevät näitä vanhenemisen mukanaan tuomia vaivoja, joihin ei oikein löydy muuta lääkettä kuin aika ja pulska rahapussi! No ensi viikko pyöräillään ja istutaan neljän seinän sisällä pohtimassa syntyjä syviä. Etenkin tuo auton särkyminen ottaa koville...siinähän romahtaa koko sosiaalinen elämä kanveesiin.
No, hittoako tässä iso mies ruikuttamaan. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja ostetaan sitten talo sekä uusi Willimobiili, jos kerta entinen sanoi sopimuksen irti..... onneksi sentään kerkesimme männä suvena piipahtaa alkuperäisellä Willimobiililla Parikkalassa Williladyn kera. Yksi tuolloisen matkamme kuvauskohteista oli Parikkalan komea kirkko.
Parikkala, kuten Rautjärvi ja Uukuniemi ovat vanhaa ortodoksialuetta. Alue kuului aikoinaan ns. Kurkijoen bogostaan, Käkisalmen lääniin ja Novgorodin etupiiriin. Muutamia vanhoja ortodoksikalmistoja onkin löytynyt esimerkiksi Tyrjän ja Kinnarniemen alueilta ajoilta ennen Pähkinäsaaren rauhaa. Alue kuitenkin muuttui luterilaiseksi pikku hiljaa ja nykyinen kirkko onkin jo kolmas samalla paikalla oleva kirkko. Edelliset kirkot paloivat molemmat maan tasalle vuosina 1693 ja 1771.
Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1813-1817 italialaissyntyisen valtionarkkitehti Carlo bassin piirustusten mukaan. Ilmeisesti etelämaiseen rakennustapaan ei täysin luotettu, koska työt suoritettiin savitaipalelaisen Matti Salosen valvovien silmien alla. Vuonna 1817 työt olivatkin jo siinä pisteessä, että siellä voitiin silloin tällöin pitää jumalanpalveluksia. Lopullisesti kirkko valmistui vasta 1840, jolloin se vihittiin käyttöönsä. Syytä töiden viivästymiselle en osaa sanoa.
Vanhaa ja arvokasta kirkkorakennusta kannattaa vaalia, niinpä sitä on korjattu vuosina 1858-1860, 1911 ja viimeksi 1970-1971. Nykyisin sähkölämmitteinen kirkko on valmiina ottamaan penkkeihinsä 1600 henkilöä, jotka haluavat nauttia Jumalan sanasta vanhojen vuodelta 1907 peräisin olevien urkujen musiikin tahdissa.
Mielenkiintoinen seikka Parikkalan kirkossa on sen alttaritaulu, jonka Pietarissa asunut entinen parikkalalainen Anna Lindfors lahjoitti kotiseutunsa kirkkkoon vuonna 1880. Alttaritaulun tekijäksi valittiin venäläinen taiteilija Grevishevsky, joka sai innoituksen maalaukseensa Vatikaanissa sijaitsevasta Rafaellon maalauksesta.
Kirkon välittömässä läheisyydessä on kellotapuli, joka rakennettiin samaan aikaan kirkon kanssa. Tapulissa on kaksi kirkonkelloa, joista suuremman lahjoittivat talonpojat kiitollisuuden osoituksena, kun Koitsanlahden hovin lähes maaorjuutta merkinneet päivätyöt päättyivät heidän osaltaan vuonna 1858.
 |
| Parikkalan kirkko ja alkuperäinen Willimobiili, silloin kun se oli vielä täydessä iskussa |
Parikkala, kuten Rautjärvi ja Uukuniemi ovat vanhaa ortodoksialuetta. Alue kuului aikoinaan ns. Kurkijoen bogostaan, Käkisalmen lääniin ja Novgorodin etupiiriin. Muutamia vanhoja ortodoksikalmistoja onkin löytynyt esimerkiksi Tyrjän ja Kinnarniemen alueilta ajoilta ennen Pähkinäsaaren rauhaa. Alue kuitenkin muuttui luterilaiseksi pikku hiljaa ja nykyinen kirkko onkin jo kolmas samalla paikalla oleva kirkko. Edelliset kirkot paloivat molemmat maan tasalle vuosina 1693 ja 1771.
 |
| Parikkalan kirkko |
Vanhaa ja arvokasta kirkkorakennusta kannattaa vaalia, niinpä sitä on korjattu vuosina 1858-1860, 1911 ja viimeksi 1970-1971. Nykyisin sähkölämmitteinen kirkko on valmiina ottamaan penkkeihinsä 1600 henkilöä, jotka haluavat nauttia Jumalan sanasta vanhojen vuodelta 1907 peräisin olevien urkujen musiikin tahdissa.
Mielenkiintoinen seikka Parikkalan kirkossa on sen alttaritaulu, jonka Pietarissa asunut entinen parikkalalainen Anna Lindfors lahjoitti kotiseutunsa kirkkkoon vuonna 1880. Alttaritaulun tekijäksi valittiin venäläinen taiteilija Grevishevsky, joka sai innoituksen maalaukseensa Vatikaanissa sijaitsevasta Rafaellon maalauksesta.
Kirkon välittömässä läheisyydessä on kellotapuli, joka rakennettiin samaan aikaan kirkon kanssa. Tapulissa on kaksi kirkonkelloa, joista suuremman lahjoittivat talonpojat kiitollisuuden osoituksena, kun Koitsanlahden hovin lähes maaorjuutta merkinneet päivätyöt päättyivät heidän osaltaan vuonna 1858.
 |
| Parikkalan kaksikelloinen kellotapuli vuodelta 1817 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita