sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Luumäki / Sisällissodan viimeinen taistelu*

                                            John Cougar Mellencamp "Hurts so good"

No joo, täällä ollaan näppäimistöllä taas. Kiireistäkin kiireisempi viikonloppu alkaa olla loppusuoralla ja jotain on saatu aikaankin! Pankista on haettu lupaus neljännesmiljoonan lainasta ja sormet syyhyävät haaskaamaan tästä summasta kelpo lovi johonkin omakotitaloon. Muutama kohde tässä on vielä jäljellä ennen lopullista ostopäätöstä. Asiat etenevät siis liukkaasti....kohta ei ehkä tarvitsekaan palata Willimiehen retkiltä Kaukaan tukikohtaan. Tämän asuntohärdellin päälle kun vielä muistuttaa, että SaiPa oli eilen jäätävän hyvä ja siviilipuolellakin kaikki on paremmin kuin hyvin, niin ei tässä oikein keksi mitään valittamisen aihetta, vaan on todettava John Cougarin tavoin, että hyvältä tuntuu....

Poitsujenkin kanssa äsken kokkailtiin hyvässä hengessä kelpo gourmet-lounas ja tarinoitiin asioita selviksi. Tältäkään osastolta ei liene ongelmia odotettavissa. Päinvastoin, vaikuttivat tyytyväisiltä isänsä toilailuihin. Tyytyväiseksi olen tehnyt muitakin tänä viikonloppuna....lauloin privaatisti Hurriganesin I Will Stayn, joten uudenvuodenlupaus numero kaksi on  nyt suoritettu. Taidan tänä vuonna keritä toteuttamaan aikamoisen kasan suunnitelmiani?

Silti tämä blogi ei ikinä pääty, jos näitä kohteitakin ei liitä näihin henkilökohtaisempiin juttuihin. Tänään on vuorossa viimeinen sisällissotaan liittyvä tarina, missä esittelen valtatie 6:n varrella Luumäen Kiurulan suoralla sijaitsevan sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkin. Luumäellähän on kyseenalainen kunnia olla sisällissodan ensimmäisen ja viimeisen taistelun alueena. Toki jotkut väittävät muutakin, mutta me menemme näillä tiedoilla eteenpäin....tai ainakin Kiurulan suoralle.
Sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkki valtatie 6:n varrella

Huhtikuun 29.päivänä yrittivät valkoiset joukot hyökätä Lappeenrannasta Luumäen asemalle, mutta homma ei onnistunut. Vasta Pulsan aseman menetys ja rautatieyhteyden katkeaminen Viipurin suuntaan sai punaiset pakomatkalle ja asemanseutu tyhjeni punaisista joukoista. vaan kaikki eivät lähteneet ja taistelut ja tykistökeskitykset jatkuivat Luumäellä.

Tällöin Hilma Puranen päätti ottaa ohjat käsiinsä ja saada taistelut päättymään. Hän lähti vapunpäivänä 1.5.1918 vaeltamaan tulvaveden varassa olevien Kiurulan korpien kautta kohti valkoisten tykkipatteria. Perille päästyään hän paljasti punaisten tykkiasemien paikat ja valkoisten tykistö osuikin maaleihinsa. Vapunpäivän iltaan mennessä punaisten tilanne oli jo muutenkin kestämätön ja he aloittivat tykkiensä vetämisen pois Ristivuorelta ja Urosta. Myös Huopaistenvirran tienoilla punaiset kohtasivat valkoiset ja vetäytyivät täältäkin kohti Taavettia jättäen aseistuksensa jälkeensä.
Karjalan vaakunakuviot pyramidin kyljessä

Taavetissa perääntymistie oli jo tuolloin tukossa, mutta pimeys auttoi punaiset saaroksista pakosalle. Tuona yönä 1/2.5.1918 valta kuitenkin siirtyi punaisilta valkoisille Luumäellä ja jäljellä oli enää loppuselvittelyjen aika. pakosalle päässeet punaiset otettiin kiinni muutaman päivän kuluttua Kotkassa, missä venäjälle lähteviä ei ollutkaan. Pakomatka siis päättyi katkeraan pettymykseen.

Jälkiselvitteyiden aikana 69 punaista luumäkeläistä menetti henkensä ja näiden lisäksi 30 nääntyi nälkään tai kuoli tauteihin vankileireillä. Lopullista tappio lukua lisää vielä 22 kadonnutta, joista kenties muutama pääsi pakenemaan Venäjälle tai he kohtasivat kohtalonsa jossain muualla Suomessa. Tuolta ajalta kirjanpito ei ole ehkä kaikkein luotettavinta mahdollista sorttia?
Laatta muistomerkin kyljessä

Sodan päättäneen Kiurulan suoran taistelupaikan muistomerkki pystytettiin taisteluiden päättymisen 20-vuotis juhlallisuuksissa 1.5.1938. Paikalla oli ainakin Luumäen suuri mies presidentti Svinhufvud, joka otti vastaan Taavi Tainan johtaman paraatin. Paljastustilaisuudessa juhlapuheen piti luutnantti Parmanen ja hänen jälkeen Viipurin Suojeluskunnan soittokunta esitti torvisoittoa ja taiteilija Eino Hyyrynen lausui runoja.

Päivitys: Muistomerkin suunnitteli Taavi Taina 












1 kommentti:

  1. Joissain tiedoissa paikkaa nimitetään Kurvilankankaaksi, en tiedä onko kumpikaan sen oikeampi. Sinänsähän täällä ei käyty viimeistä taistelua, koska saarroksiin jäänyt punaisten ryhmä rynnäköi vielä iltapäivällä 2. toukokuuta Hollolan Salpakankaalla saksalaisia vastaan.Mutta viis faktoista kunhan saatiin komea muistomerkki.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita