tiistai 14. tammikuuta 2014

Parikkala / Vapaussodan muistomerkki

                   Zen Cafen tavoin Willimiestäkin ajoittain vituttaa " Antaa vituttaa vaan"

Huh, melkoisia suunnitelmia ilmassa! Juuri kun sain ostettua uuden Willimobiilin, niin nyt pukkaa jo uutta rahareikää köyhän miehen harteille. Haaveissa olisi ostaa oma kämppä, mutta eipä taas kelpaakaan ihan mikä tahansa lukaali. Ei, kyllä sen pitää olla ihan oma ranchi, vaikken hevosia omistakaan eikä ole edes suunnitelmissa hankkiakaan. Jonnekin se vaan on tämä lisääntyvä moottoroitu kalusto saatava sijoitettua.

Niin, tällä hetkellä kokoelmissani on kaksi autoa ja kaksi moottoripyörää, joiden vakuutusmaksut tuntuvat syövän ihmisen hengiltä. Tälle osastolle olisi vielä haaveissa hankkia täydennystä ikivanhan amerikkalaisen harrasteauton muodossa, juniorille luvattua mopoa unohtamatta. Skootterin ostostakin on ollut puhetta, mutta kyllä naisväki pärjännee vielä tovin polkupyörällä ja linja-autolla....toivottavasti? Jos ei riitä, niin sitten ryhdyn hoilaamaan tuota Zen Cafen rallia....

Nyt kun rahoista on jo melkein päästy eroon, niin mietityttää vähän, että eikö Willimiehen jäljet johdakaan lopuksi tuttuun aloituspaikkaansa Kaukaalle? Ilmeisesti eivät, mutta koska homma on vielä kesken, niin haetaanpa hivenen vauhtia Parikkalan suunnalta. Aiheena vielä kesken oleva sisällissotaan liittyvien muistomerkkien esittely. Joten laitetaanpa uutta lyhyttä tarinaa kehään....

Loppuvuodesta 1917 Parikkalan Suojeluskuntaan kuului joitain kymmeniä miehiä, joiden aseistus oli surkea. Paikallisella keräyksellä saatiin rahaa, millä hankittiin huonokuntoisia aseita Viipurista lisää. Suojeluskuntalaisten määrä kasvoi kuitenkin nopeasti ja tammikuussa 1918 Hiitolassa oli sotaan valmiina 82 miestä Parikkalan 350 miehen vahvuisista joukoista. Monilla tosin aseistuksen muodosti puukko! Ensimmäiseen taisteluun parikkalalaiset osallistuivat 27.1.1918 Kämärässä, missä kuoli viisi miestä. 
Harmaagraniittinen muistomerkki Parikkalan kirkkopihalla

Sodan aikana itse Parikkalassa ei taisteluja käyty ja veriteoiltakin vältyttiin. Simpeleen tehtaatkin pyörivät vielä helmikuussa, vaikka muu Suomi oli sodassa. Ainoat väkivaltateot olivat kangaskylän työväentalon polttaminen ja kuulustelujen jälkeen viisi henkilöä toimitettiin vankileirille. Heistä kaksi ei palannut koskaan enää kotiinsa. Sen sijaan kaatuneita vapaussotureita toimitettiin arkuissa Parikkalaan ja ensimmäisen kerran heitä haudattiin 1.4.1918 Parikkalan multiin. Viimeisen kerran heitä haudattiin toukokuun puolivälissä, jolloin heräsi ajatus Vapaussodan sankareiden omasta muistomerkistä.
29 kaatunutta on saanut nimensä ikuistetuiksi muistomerkkiin

Tarkoitusta varten kunta myönsi 25.000 silloista markkaa muistomerkkiä varten ja se päätettiinkin toteuttaa. Muistopatsas valmistui melko nopeasti ja paljastettiin kaikkien nähtäväksi 30.11.1919 varustettuna 29 kaatuneen parikkalaisen vapaussoturin nimillä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita