Melkoista kiirettä pukkaa ja tuntuu, ettei aika riitä nyt tähän harrastukseen ollenkaan. Selityksiähän nuo on, mutta ensi viikolla on edessä muutto ja siihenkin pitänee valmistautua....ainakin pakkaamalla ja siirtämällä tavarat uuteen kotiin. Miljoona juoksevaa asiaa pitäisi keretä hoitamaan ja siinä sivussa vielä hoitaa työasiatkin, eikä tuota elämänkumppaniakaan voi ikuisesti laiminlyödä.
No näistä asioista selvittäneen kunnialla, mutta vielä kun tuo SaiPakin pelaa elämänsä kevättä. Eilinen voittopeli vei taas yhden illan, milloin olisin kenties saanut jotain asioita hoidettua. Vieköön vaan, kaikki pelit matkalla mestaruuteen seurataan, se on varma. Siinä ei tartte kovasti miettiä, että olenko työmaan tykyillassa vai SaiPan pelissä!
Vaan muutakin iloista tapahtuu SaiPan menestyksen lisäksi.... blogin on aika palata juurilleen Lappeenrantaan. Tätä hetkeä olen odottanut ja se onkin ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että SaiPan kanssa tavataan torilla ja blogin finaalin jälkeen Prinsessa Armadalla. Selkävoitto Etelä-Karjalan kohteista alkaa olla lähellä. Tuskin bloggaaminen koskaan päättyy, mutta kohteiden loppuessa/vähentyessä tahti rauhoittuu pakostakin. Päättymisen jälkeen onkin aika siirtyä uusien asioiden pariin.....eli bloggaaminen saattaa jatkua toisesta aiheesta. Mutta tänään pysymme vielä puoliksi Imatralla, vaikkakin kohde onkin vaihtanut toimintansa jo aikapäiviä sitten Lappeenrantaan.
No näistä asioista selvittäneen kunnialla, mutta vielä kun tuo SaiPakin pelaa elämänsä kevättä. Eilinen voittopeli vei taas yhden illan, milloin olisin kenties saanut jotain asioita hoidettua. Vieköön vaan, kaikki pelit matkalla mestaruuteen seurataan, se on varma. Siinä ei tartte kovasti miettiä, että olenko työmaan tykyillassa vai SaiPan pelissä!
Vaan muutakin iloista tapahtuu SaiPan menestyksen lisäksi.... blogin on aika palata juurilleen Lappeenrantaan. Tätä hetkeä olen odottanut ja se onkin ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että SaiPan kanssa tavataan torilla ja blogin finaalin jälkeen Prinsessa Armadalla. Selkävoitto Etelä-Karjalan kohteista alkaa olla lähellä. Tuskin bloggaaminen koskaan päättyy, mutta kohteiden loppuessa/vähentyessä tahti rauhoittuu pakostakin. Päättymisen jälkeen onkin aika siirtyä uusien asioiden pariin.....eli bloggaaminen saattaa jatkua toisesta aiheesta. Mutta tänään pysymme vielä puoliksi Imatralla, vaikkakin kohde onkin vaihtanut toimintansa jo aikapäiviä sitten Lappeenrantaan.
 |
| Chymos Oy muistomerkki, missä muistellaan alkoholittomien juomien tehdasta |
Willimies ei ole vuosiin ollut suuri mehujen ystävä, mutta muistan joskus nuoruudessani maistaneeni kyseisen tuotantolaitoksen eli Chymoksen tuotteita. Kultaisella 80-luvulla kaverit toimittivat tehtaalta ämpärikaupalla Minttuviinaa bileitten tarpeiksi ja Kaukaalla niitä nautiskeltiinkin hyvässä seurassa. Hauskaa oli ja juhliin liittyi hauskoja sattumuksia. Eräs nimeltä mainitsematon ystäväni muistaa silloisen naisensa kanssa takuulla aamuisen herätyksen, kun Japi tuli moottorisahalla ovesta läpi kysyäkseen, että juoko nuoripari aamukaffetta? Ei näkynyt sitä likkaa enää koskaan Kaukaan seurapiireissä.... Minä se sijaan sain herätä juhlien jälkeen mintun maku suussa, mutta enää en suostu syömään edes minttukarkkeja....kiintiö on täynnä.
 |
| Muistomerkin läheisyydessä on vielä näkyvissä Chymos OY:n ensimmäisen tehtaan perustuksia |
Nykyisin Lappeenrannassa sijaitseva Chymos on kuitenkin saanut alkunsa Imatralla 28.3.1906, jolloin Tainionkosken Liippilahdentien varteen perustettiin Chymos OY - alkoholittomien juomien tehdas tyydyttämään janoisten ihmisten mielihalua juoda hyviä mehuja raskaan työviikon päätteeksi. Tehdas olikin ensimmäinen Suomessa, mikä valmisti teollisesti mehuja. Aluksi toiminta oli melko pientä ja laitos työllisti enimmillään 14 henkilöä. Toiminta kuitenkin laajeni nopeasti, koska ihmiset siirtyivät kotona valmistetuista mehuista hiljalleen nauttimaan Chymoksen mehuista. Tällöin tehtaan perustaja vuorineuvos Wäinö Tammenoksa oli valinnan edessä. Jatkaako samalla paikalla vai etsiäkö toimintaa varten uusi alue, missä olisi mahdollista jatkaa tuotantoa suuremmassa mittakaavassa.
 |
| Muistolaatta kertoo tärkeimmän... |
Lopulta päätös muutosta tehtiin ja edessä oli toiminnan siirtäminen Lappeenrantaan Varuskunta-alueen naapuriin Korkkitehtaan rantaan. Täällä näet aikansa suuryritys Minerva oli lopettanut toimintansa, koska yhteydet Venäjälle olivat katkenneet Suomen itsenäistymisen jälkeen. Ilmeisesti Neuvosto-Venäjän laivaston miehet opetettiin uimaan toisin kuin tsaarin laivastossa, joka osti Minervalta korkkisia pelastusliivejä laivaston käyttöön niin paljon kuin tehdas kyseni toimittamaan!
 |
| Näkymä Lappeenrannan korkkitehtaanrannasta |
Tehtaan tuotantokoneistot kuljetettiin Saimaata pitkin 1920-luvun alussa Lappeenrantaan ja lopulta tuotanto Tainionkoskella lopetettiin vuonna 1922. Loppuhan on suomalaisen mehu- ja makeistuotannon historiaa... Onneksi yritys osaa myös kunnioittaa historiaansa ja juuriaan, koska tämäkin muistomerkki on saanut oikeuden olemassaololleen. Muistomerkin pystytti Orion-yhtymä Chymoksen 75-vuotisjuhlavuotena vuonna 1981.
 |
| Tiilinen rakennus Chymoksen alueella. Onkohan tämä Minervan aikuista rakennuskantaa? |
 |
| Ylläolevan rakennuksen seinästä löytyy todellinen häpeäpilkku. Liekö Aasian pojat tehneet halvalla Google kääntäjän avulla? Kuvan otti henkilö, joka ei halua nimeään julkisuuteen, koska vieraili tehdasalueella luvattomasti. Kiitokset!!! |
No niin, tästä eteenpäin blogin kohteet ovat taas Lappeenrannasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita