Parikkala / Pörö-Peikon polku

Joskus on mukavaa olla päällikkö, kuten työkaverini "kansliapäällikkö" Soile minua usein leikillisesti kutsuu. Luultavasti nauraa mielessään, että kaikista huithapeleista sitä pomoja leivotaankin? No, siinähän miettii, koska häneltä itseltään puuttuvat vielä pisteet ä ja ö- kirjaimien päältä. Nimittelen likkaa siis paallikoksi. Äh, sisäpiirin vitsi ja helkutin huonokin vielä.... vaan onhan päällikkyydessä joskus jotain hyvääkin!

Pörö-Peikon polulta löytyy kauneita paikkoja (Lea Lapakko 8.9.2013)

Tätäkään tarinaa ei näet olisi tarvinnut kirjoittaa, ellei toinen alaiseni Lea olisi maininnut olevansa menossa geokätköilemään Parikkalaan männä syksynä. Minähän iskin heti kimppuun ja pakotin hänet kuvausmatkalle. Nöyrästihän tuo läksi kun aloitin esimiesten ABC-kirjan käyttämisen. Keinoni olivat siis uhkailu, lahjonta ja kiristys. Uhkailun jälkeen lahjonta tepsi ja Lea vieraili puolestani Pörö-Peikon luontopolulla Parikkalassa. 

Lounastakin on tarjolla väsyneille matkamiehille (Lea Lapakko 8.9.2013)

Retkeltään Lea toi mukavan kasan valokuvia ja niitä saamme nyt ihailla. Luontopolku on reilut kolme kilometriä pitkä ja se kulkee vaihtelevan maaston halki. polun varrella on jääkauden aikaisia jäänteitä, kuten siirtolohkare, mikä on jäänyt rinteen reunalle, sekä toinen murikka, joka on kuin aiemmin esitelty Ruokolahden Kummakivi. Se on yhteydessä maahan vain pieneltä osalta ja aiheuttaa ihmetystä, että kuinka se kestää paikallaan....  

Jääkauden aikainen siirtolohkare "Kivenkantanen" (Lea Lapakko 8.9.2013)

Kivenkantasen tyvi kummastuttaa....kuinka tämä murikka kestää paikallaan? (Lea Lapakko 8.9.2013)

Luonto on muodostanut polulle myös tunneleita (Lea Lapakko 8.9.2013)

Rakastuneet männyt, no ainakin yhteen kietoutuneet (Lea Lapakko 8.9.2013)

Lean kuvista on sanottava, että herättiväthän nuo sen verran innostusta, että aion ensi suvena vierailla itsekin Pöröllä. Mielenkiintoisia asioita tuo luonto osaakin viritellä matkalaisten iloksi ja ratoksi....