Onpahan ollut mahdoton päivä! Kaikki on mennyt ihan reisille aamusta lähtien, koska en ossaa pittää suutain kiinni. Pitäisi myös ehkä opetella uusia sivistyssanoja, kuten empatia, sympatia ja ystävällisyys. Tämän päivän sanoja ovat olleet enempi riidankylväminen, nälviminen ja riidanhalu. Olen siis ollut pitkälti oma itseni tänään? No aina ei voi mennä nappiin, mutta ehkä kuppi Lipton-teetä ja sympatiaa Neitsytniemen kartanossa saisi tilanteen tasaantumaan?
Julkisivun kuva on valitettavasti minä, minä, minä osastoa |
Tämä kartano sijaitsee historiallisella maaperällä. Nimittäin jo 1600-luvun puolivälissä neitsytniemen kartanon maat läänitettiin vapaaherra Reinhold von Ungern-Stenbergille.Vuodesta 1761 alkaen tilaa hallitsi Zilliacus-suku, kunnes lopulta vuonna 1889 tila siirtyi tehtailija Edward von Nottbeckille. Hänen aikanaan tilan nykyinen päärakennus kohosi ja komea tila päärakennuksineen siirtyi vielä kerran uudelle ommistajalle, koska vuonna 1914 tila siirtyi Tornatorin tehtaiden omistukseen.
Takapihan puolelta kuva onkin jo parempi, mutta komea on rakennuskin |
Omistajanvaihdoksia on tullut tämänkin jälkeen, koska vuonna 1942 tila siirtyi Enso-Gutzeit Oy:n omistukseen, joka möi lopulta tilan Imatran kaupungille. Tämän jälkeisistä omistajanvaihdoksista meillä ei ole tietoa, mutta uskomme sen kuuluvan kaupungin omistukseen vieläkin. Ei toki olisi ensimmäinen kerta, kun olisimme väärässä.
puistikkoon on piilotettu jokunen patsas muistutuksena kartanon loistoajoista |
Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede 1890-luvun puolivälissä ja se valmistui ilmeisesti vuonna 1900. Lisäksi kartanorakennusta ympäröi kulttuurisesti arvokas puisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita