Imatra / Tukinuittajat

                              Topi Sorsakoski, Kari Tapio ja Reijo Taipale "Kulkukoirat"

Tämä Imatran virastotalon kupeessa sijaitseva muistomerkki tuo hyviä muistoja vanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin Willimies nuorena jätkänä aloitti työt Kaukaan sahan tukkiosastolla. Tarkoitushan oli hankkia vähän rahaa jemmaan ja lähteä opiskelemaan, mutta persiilleenhän tuo meni! Viiden vuoden aikana ei kertynyt lanttiakaan, mutta velkaa sitäkin enemmän. Vaan enpä ole katkera, koska aika on oman työurani ehdottomasti parasta aikaa. 

Nuo viisi vuotta kuluivat nopeasti ja mikä yhteishenki meillä olikaan!!!! Vastaavaa ryhmähenkeä en ole kokenut missään muualla, enkä takuulla tule kokemaan. Porukkamme oli yhtenäinen joukko, joka piti yhtä niin työ- kuin vapaa-aikanakin... yleensä Lauritsalan maanmainiossa Ravintola Katariinassa, missä Willimieskin opetteli isojen poikien tavoille.  

Aimo Tukiaisen Tukinuittajat

Työ oli rankkaa ja jokainen penni piti tienata hikeä vuotaen, mutta kylläpä tällä työpaikalla osattiin huolehtia nestetasapainon ylläpitämisestä. Kosteat juhlat vapaa- ja työaikana kuuluivat asiaan ja kaikkea sattui ja tapahtui, mutta työn vaarallisuudesta huolimatta kaikki sujui ilman pahempia onnettomuuksia. Itselleni osui toki muutama vaaratilanne kohdalle, mutta nyt ne tuntuvat hauskoilta sattumuksilta. 

Uiminen 37 asteen pakkasessa vaatteet päällä ja tukkinippuja pitkin juokseminen talvella sekä tukkinippujen tekeminen tekojärvessä ei ole semmoista hommaa, mitä omille lapsilleni toivoisin, mutta itse tykkäsin joka hetkestä. Tämä aika on jättänyt myös itseeni lähtemättömän leiman, joka ei taida hävitä koskaan.... eli herraa ei meikäläisestä saa tekemälläkään, vaan suonissani taitaa virrata duunarin verta ikuisesti.

Jalustaan kiinnitetty laatta

Koska leipä tuli aikoinaan tienattua keksi kädessä, niin siksi tämä Aimo Tukiaisen tekemä graniitinen patsas tuntuu lämmittävän vanhan tukkijätkän sydäntä. Patsas ei ole alkuperäisellä paikallaan, vaan se pystytettiin ensin Tainionkosken voimalaitokselle Enso-Gutzeit Osakeyhtiön tilauksesta. Graniittiseen jalustaan on kirjoitettu vuosiluvuiksi 1947-1949, joten lieneekö patsas kököttänyt vuodesta 1949 alkaen Tainionkoskella? 

Varmaa on kuitenkin se, että Enso-Gutzeit lahjoitti patsaan 15.11.1970 Imatran kaupungille sijoitettavaksi juuri valmistuneen virastotalon miljööseen. Tässä tehtävässä se onkin toiminut 1.1.1971 lähtien ja toivottavasti saa jatkaa vielä pitkään hyvän mielen tuottamista ja etenkin muistuttamassa vanhoista hyvistä ajoista....