Tänään Willimies heittäytyy romanttiseksi ja esittelee kohteen, joka saa vieläkin hymyn huulille ja monet muistot pintaan. Sydänkin tuntuu jyskyttävän juuri nyt normaalia kiihkeämmin.
Voi noita vanhoja armeija-aikoja! Varusmiehenä taisi kyllä kiukuttaa joka ikinen päivä, mutta näin jälkikäteen muistoissa on vain ne hyvät hetket. Monet noista hyvistä hetkistä liittyvät tämän päivän kohteeseen eli Huokausten siltaan. Kulkureittini kolmen tunnin iltalomille oman sussun luokse ja takaisin kulki aina sillan kautta. Keskiviikkoisin taisi muuten vapaata olla jopa kuusi tuntia? En tuota jaksa enää muistaa, mutta aika usein tuli seuralaiseni kanssa tähän sillalle pysähdyttyä viimeisiä haikeita hetkiä viettämään. Missähän nykyään mahtaa olla se Johanna tyttönen, jonka kanssa vaihdettiin sillalla katseita ja hempeitä sanoja. Olisi kiva joskus verestellä vanhoja muistoja. Ei hemmetti, nyt alkaa mennä liian hempeäksi, joten siirrytään asiaan!
Tällä sillalla on varmasti lukuisia tarinoita, mutta silti nimen alkuperästä on kaksi eri versiota. Yleisin versio on tuo omani, mutta jotkut väittävät nimen johtuvan ihmisistä, jotka kerääntyivät sillalle katsomaan sotakorvausjunien ohimarssia kohti Neuvostoliittoa. Sinänsä sama mistä nimi johtuu, mutta mielestäni oma versioni on parempi.
Huokausten silta |
Silta rakennettiin ensimmäisen kerran v.1885, kun kaupungin läpi rakennettiin rautatie Linnoituksen kärjessä sijaitsevaan Rapasaareen. Silloin rautatie kulki kanjonissa halki kaupungin ja tarvittiin silta yhdistämään nykyinen varuskunta-alue ja kaupunki. Aluksi silta oli tietenkin puinen kävelysilta ja sellaisena minäkin sen muistan. Joskus 1990-luvulla silta uusittiin nykyiseksi ja se menetti tietyllä tavalla hohtoaan.
Viime sotien jälkeen siltaa piti korottaa, jotta junilla siirrettävät sotakorvauslaivat saatiin kuljetettua. Siinä on varmaan ihmettä piisannut kun laivat on siirretty kaupungin halki. Jotkut saattavat ihmetellä, että miksi hitossa laivat piti kuljettaa junilla eikä viedä Saimaan kanavaa pitkin. Syy on selkeä…kanava oli vaurioitunut sodassa ja jakautunut kahden valtion alueelle. Siinä sitä oli estettä kerrakseen.
Huokausten silta 1960-luvulla (Taito Lautalan luvalla) |
Ei nyt tämä hempeily on lopetettava ja päästettävä lapsuutensa ja nuoruutensa Lappeenrannan varuskunta-alueella elänyt paikallinen artisti Pave Maijanen ääneen. ”Huokausten silta”…olkaa hyvä!
Tekstistä ei vielä selvinnyt miksi silta on saanut nimekseen huokausten silta? Johtuuko se siitä, että varusmiehet erosivat heiloistaan sillalla, ennenkuin lähtivät kohti varuskuntaa, romanttisesti ajateltuna. Vai johtuiko nimi siitä, kun nähtiin mitä jouduttiin maksamaan sotakorvauksina naapurille?
VastaaPoistakorppi
Vanhempieni mukaan nimi liittyi ainakin sotien jälkeen sotakorvausten kuljetuksiin.
VastaaPoista