maanantai 2. huhtikuuta 2012

Lappeenranta / Kaukaan koulu*


Kaukaan, Parkkarilan tai Tirilän alueelta löytyy tuskin ketään, jolla ei olisi muistoja Kaukaan koulusta. Tuo tuttu rakennus Parkkarilankadun ja Standertskjöldinkadun kulmauksessa on monien päivittäisen kulkureitin varrella, mutta tuskin kukaan meistä pysähtyy ihastelemaan sitä. Itsekin huomasin vasta eilisellä kuvausretkellä, että kyseessä on upea rakennus. Sen ulkokuori on rapistunut ja kaipaisi uutta maalipintaa, mutta silti siinä on jotain hohtoa. Se on piristävä poikkeus nykyisestä betonilaatikkorakentamisesta. Julkisivun kauniit kohokuviot pääsisäänkäynnin yläpuolella ovat todella upeat. Tällaista koulurakentamisen pitäisi olla tänä päivänäkin!

     Kaukaan koulun pääsisäänkäynti (kuvaaja Sami Siiskonen 1.4.2012)

Moni meistä tuskin tietää Kaukaan koulun historiasta paljoakaan, mutta se ulottuu yli sadan vuoden päähän. Nykyisessä paikassa opetusta on järjestetty vuodesta 1950 alkaen, mutta koululla on kolme edeltäjää. Ensimmäinen koulu rakennettiin Kaukaan tehtaan silloisen johtajan päätöksellä ja aloitti toimintansa v.1896. Aluksi koulu oli kaksikielinen v. 1910 asti, mutta sen jälkeen opetus on ollut pelkästään suomenkielellä.

Koululaisten määrän kasvu pakotti rakentamaan toisen koulurakennuksen jo v.1907 ja vielä kolmannen vuonna 1912. Tämän jälkeen toiminta jatkui aina uuteen kouluun siirtymiseen asti vanhoissa tiloissa. En ole täysin varma ensimmäisten koulutalojen sijainnista, koska ne on jo purettu. Ainakin 1940-luvun lopussa koulu toimi kohteena 2 esittelemäni Lykken veistoksen takana sijaitsevalla tontilla Insinöörintien varrella. Te lukijat voitte auttaa tiedoillanne tässä asiassa.

Omat muistoni Kaukaan koulusta alkavat 1972, jolloin astuin noista ovista sisään ja aloitin koulutieni. Ensimmäinen opettajani oli Paula Pullinen, joka on jäänyt mieleeni ikiajoiksi. Koko luokkamme kunnioitti häntä ja takuulla myös pelkäsikin. Opetusmenetelmät oli erilaiset kuin nykyään. Karttakeppi viuhui useasti, mutta ei minulle kuitenkaan kurista mitään traumoja jäänyt ja nyt noille asioille voi hymyilläkin. Muut mieleenpainuneet koulumuistot noista ensimmäisistä kouluvuosista ovatkin sitten vähän vastaavia kuin nykyisilläkin oppilailla. 

Kouluruoka oli aina ajankohtainen aihe, kuten nykyäänkin. Onkin tunnustettava, että ryynimakkarat ja maksalaatikko eivät ole oleet ruokalistallani vuosiin. Niitä oli ainakin tarjolla usein...tai niin ainakin muistelen. Toinen mieleenpainunut seikka oli koulun oma rangaistusmuoto, kellon alla seisottaminen. Opettajan huoneen edessä seinällä oli iso kello ja sen alla sitä jökötettiin porukalla muiden katseiden alla. Ei tainnut jäädä ihan yhteen kertaan! 


     Kaukaan koulu Parkkarilan kadun puolelta (Kuvaaja Saku Siiskonen 1.4.2012)

Takuulla sitä tuli huokaistua helpotuksesta. kun aikanaan siirryin Kaukaalta Kimpiseen yläkouluun ja lukioon. Varmasti on mielessä ollut, että tuonne en enää mene! No mönkään on mennyt pahasti. Lukion jälkeen olin Kaukaalla yhden vuoden kouluavustajana ja sen jälkeen omat poikani astuivat isän jalanjäljille. Nuorimmainen opiskelee vielä pari kuukautta kunnes jatkaa Kimpiseen. Hän kertokoon joskus myöhemmin omia muistojaan Kaukaan koulusta. Nyt ei liene vielä oikea aika!

    Kaukaan koulu pihan puolelta. (Kuvaaja Saku Siiskonen 1.4.2012)

Kuten kuvista näkyy, olisi remontti julkisivuille paikallaan. Sisätilat onkin remontoitu, mutta ilmeisesti ulkokuori odottaa suojelupäätöstä, mistä kaupunginvaltuusto keskusteli viime syksynä. Toivottavasti se toteutuu, niin minäkin voin hoitaa kansalaisvelvollisuuteni vaaleissa tutussa paikassa.

PS. Tämän koulun seinät eivät osaa kertoa meille lukuisia tarinoitaan, mutta te lukijat osaatte! Toivonkin, että kommentoisitte omista koulumuistoistanne blogin keskusteluosioon. Olisi todella kiva vaihtaa ajatuksia meidän yhteisistä muistoistamme. 

Päivitys:

Kyllä nuo Willimiehen pojat ovat isäänsä huonomuistisempia. Tänään vasta juniorille juolahti mieleen, että Kaukaan koulun pihalla on joku muistokivi. Kuusi vuotta kumpikin näki tämän kiven päivittäin, mutta kun ei ole tullut mieleen. No tänään tilanne on korjattu. Lisätään muutama uunituore kuva ja homma on bueno!
Kaukaan koulun muistokivi "Suomi 75"
Pitäähän "itsenäisyyskuusikin" saada kuviin

Aikoinaan Suomen itsenäistyttyä jokaisen koulun piti istuttaa pihamaalleen ns. "itsenäisyyskuusi". Tätä ei Kaukaan koulun pihalla voitu tehdä, koska koulu aloitti toiminnan vasta myöhemmin. Tilanne on kuitenkin korjattu vuonna 1992, jolloin kuusi on istutettu. Tästä muistoksi paikalle on sijoitettu myös kivi, missä lukee Suomi 75. 

10 kommenttia:

  1. Minulla on seuraava muisto Kaukaan koulusta. Siinä kellon lähellä oli se päivystäjän koppi. Ja jokainen luokka ja jokainen oppilas vuorollaan vietti siellä oliko se nyt koulupäivä vai pari tuntia päivystäjänä. Ja se oli aika tylsää. Ajankuluksi vuosikymmenien aikana oppilaat olivat jättäneet kopin pöytään muistoksi jonkinlaisen "tagin". Meidän luokan miltein kaikki oppilaat innostuivat jostain kumman syystä myös merkkaamaan muillekin tiedoksi, että olimme olleet päivystäjinä kyseisessä kopissa. Lopputulos oli, että olimme koko luokka jälki-istunnossa. Meidän opettajamme oli Hillevi Pelli. Hän ei kaipaa esittelyjä - oli tunnettu myös kuristaan. Mutta eipä hänestä mitään traumoja kuitenkaan jäänyt. Mukavia muistoja Kaukaan koulusta jäi.

    VastaaPoista
  2. Terve

    Hillevi Pellin muistan minäkin oikein hyvin. Olihan se tiukka "täti", mutta oikeudenmukainen...näin muistelisin!

    PS.Saattaa muuten minunkin tagi löytyä siitä päivystäjän kopista

    VastaaPoista
  3. Eipä ole koskaan tullut käytyä tuolla koululla, mutta äitini ja tämän sisarukset kuluttivat kovasti koulun penkkejä 50-luvulla.

    VastaaPoista
  4. Minäkin kävin sen 6v. tätä koulua luokan valvojana oli silloin Olavi Porvali vuodet oli jotain 1954 jälkeen koska oppivelvollisuuteni alkoi-54.Lämmöllä muistelen koulu kavereitani ja opettajia koulusta.Koulussa toimi myös yhteiskoulu muistaakseni,toisessa päädyssä?

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen Kaukaan koulun kasvatti. 6 vuotta tuli siellä oltua, vuodesta 1955 vuoteen 1961 Alaluokan oettajana oli Sievä Unelma Poikkeus, niin ihana nimi hänellä. Siitä eteenpäin 4 vuotta Timosen Villen hoivissa. Piirustusta opetti Pullisen Uuno joka ystävällisesti hamotteli mulle joka työn kun ei mulla piirtäjän lahjoja ollut, Antoi sit omista töistään mulle lahjaksi 8 todistukseen.

    VastaaPoista
  6. Oh my god, miten on kuusi kasvanut! Nökötin vieressä nelosluokkalaisena kun kivi paikalleen lyötiin, se näytti paljon isommalta silloin :D Vm. 54 oleva äitini muistaa myös Sievä Poikkeuksen, se on aina jaksanu miuta naurattaa! ...Mutta kellään muistikuvaa opettajasta Terttu Koho?

    VastaaPoista
  7. Sievä Unelma Poikkeus oli luokkamme opettaja kaksi ensimmäistä vuotta, 1971-73. Hermes Kuusama oli opettajamme seuraavat vuodet aina vuoteen 1977.

    Päivystäjän kopissa sain istua minäkin. Kerran sain soittaa parvekkeella lehmänkelloa, kun välituntihälytin ei jostain syystä toiminut.

    Alakerran käsityöpajassa tein tuolin, jota johtajaopettaja kävi katsomassa. Käsitöitä säilytettiin alakerran käytävän verkkohäkeissä.

    Koulussa oli remontti ja luokkien lattiat päällystettiin laatoilla. Kiillotetut laatat olivat juuri sopivan liukkaat villasukille.

    Juhlasalissa oli hieno kirjailtu verho eläinkuvioineen. Suvivirsi täytti hienosti salin, vaikka pojat lauloivat aina liian kovaa.

    Kiitos kaikille opettajille ja koulukavereille yhteisistä vuosista!
    t. Marja Jokela












    VastaaPoista
  8. Kellonsoittajana useita päiviä. Johtajaopettaja Vilho Timonen huolestui koulumenestuksestäni kun näki minut usein istumassa siellä. Oma opettaja oli lähettänyt vakaassa tarkoituksessa. Minkäluokkalaiset olivat päivystäjinä?

    Sievä U.P. oli eka opettaja sitten Kaino T. ja lopuksi Aili Isomäki.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita