Tämä vapaa viikonloppu on mennyt
tietokoneongelmia ratkoessa. Tarkoitukseni oli asentaa langaton verkko, mutta
ennen sen asentamista tietokoneeni halvaantui. Näyttöön tuli ilmoitus vakavasta
häiriöstä. No ongelma on nyt ratkaistu, mutta koville otti. Pari päivää on
asenneltu uusia päivityksiä ja lopulta palkaton assistentti Pylkkänen sai langattoman verkon
toimimaan. Rahaa ei huolinut korvauksena, mutta joku hemmetin painava mööpeli pitää vastapalveluksena raahata Muumilaakson yläkerrokseen. Kumpihan tässä taas jäi voitolle? Ei todellakaan tainnut se kaupan myyjä tietää asiasta mitään, kun kehui että
asennus sujuu kuin tanssi. Juu, ei todellakaan! Saisi itse mennä kantamaan divaanit sun muut emmeet! Mutta nyt asiaan.
Toissapäivänä kerroin
keisariperheen vierailuista Lappeenrantaan vuosina 1885 ja 1891. Molemmilla
kerroilla keisariperheen majoituspaikkana oli ravintoloitsija Elise Fontellin
talo tai kuten kansa sitä kutsui - keisarin talo. Talohan oli valaistu ja
varustettu vesijohdolla väliaikaisin ratkaisuin ensimmäisenä kaupungissamme. Kuvan
keisarin talosta sekä tarkemmat tiedot keisarillisesta vierailusta voit käydä kurkkaamassa täältä.
Keisarin talo sijaitsi tämän rakennuksen paikalla |
Rakennus oli sisustettu
tyylikkäästi ja koristeltu suomalaisten taiteilijoiden töillä, joista
keisaripari osti jotain itselleenkin. Ainakin jälkimmäisellä vierailulla mukaan
lähti Edelfeltin akvarelleja. Lienevätkö päätyneet Eremitaasin kokoelmiin vai
kadonneet maailman myrskyissä.
Keisarin taloa ei valitettavasti
enää ole, vaan se tuhoutui tulipalossa v.1929. Tässä vaiheessa se oli siirtynyt
jo Lappeenrannan rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat OY:n tehtaan
omistukseen. Kyseinen yritys rakensi sitten samalla tontille palaneen keisarin
talon paikalle v. 1931 uuden konttorirakennuksensa, millä on myös erikoinen
elämänkaari. Alkuvuosina tämä uusklassiseen tyyliin professori Lars Sonckin
suunnittelema rakennus toimi yhtiön konttorina, mutta vuodesta 1940 aina
vuoteen 1944 siinä sijaitsi Lappeenrannan suojeluskuntatalo ja lottien
ylläpitämä Lottakahvila. Moskovan rauhanehtojen mukaisesti Suomen oli
lakkautettava suojeluskunta- ja lottajärjestöt vuonna 1944. Rakennuksen omistus
oli näissä poikkeuksellisissa oloissa pakko siirtää vastaperustetulle
Lappeenrannan sotaorpojen ja sotaleskien säätiölle. Talon seinästä löytyy kaksi
kylttiä, mistä rakennuksen mennyt historia selviää.
Sotien jälkeen rakennus on ollut
vaihtelevassa käytössä. Siinä on sijainnut esimerkiksi kaupunginkirjasto ja
posti. Nykyisin rakennuksessa on Lappeenrannan kaupungin sosiaaliviraston
toimipisteitä.
Tuli tänään valittua vähän
omituinen otsikko. Jos olet pohtinut syytä otsikkoon, niin ratkaisu tulee nyt.
Kyseinen paikka olisi nimittäin voinut muuttaa Suomen historian kulun. Venäjällä
vuosi 1917 oli myrskyinen ja kahden vallankumouksen aiheuttama levottomuus
lisäsivät tsaariperheen turvallisuusriskejä. Keväällä 1917 ns. väliaikainen
hallitus yritti suojella tsaariperheen turvallisuutta asettamalla heidät
kotiarestiin. Aluksi heidän säilytyspaikkansa oli keisarin kesäpalatsi Tsarskoje Selo, mutta myöhemmin heidät siirrettiin Siperiaan Tobolskin kaupunkiin.
Jalkaväenkenraali Aarne Sihvo on
muistelmissaan kuitenkin kertonut Venäjän ylimystöpiireissä virinneestä
suunnitelmasta. Heidän tarkoituksensa oli vapauttaa keisariperhe ja tuoda
heidät Lappeenrantaan keisarin taloon. Täällä hän olisi julistanut Suomen itsenäiseksi
ja saanut turvapaikan Suomesta. Valitettavaa heidän kannaltaan, mutta
suunnitelma ei toteutunut. Keisariperhe surmattiin 16.-17. päivien välisenä
yönä v.1918 Ipatjevin talon kellarissa Jekaterinburgissa.
On aika mielenkiintoista jossitella,
että suunnitelma olisi toteutunut ja keisariperhe viettänyt loppuelämänsä
Lappeenrannassa. Sen vaikutus näkyisi kaupungissamme takuulla edelleen. Ehkä
keisari olisi jopa rakennuttanut Lappeenrantaan oman palatsinsa, mikä olisi
takuulla blogin kuvauskohteiden listalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita