Lappeenranta / Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Eilen Willimiehelle tipahti postiluukusta sähkölasku. Kallista on, kerta kaikkiaan! No ei auta taas kuin maksaa, sekä yrittää säästää energiaa vähän lisää, jotta saisin tuon laskun summan tippumaan vielä alemmas. On vaan tuo kehitys nykyisin huimaa, koska tämän kesän aikana asuntoni siirtyy etäluettavien sähköasiakkaiden joukkoon. Se on aika hyvä uudistus, kun voin reaaliajassa seurata omaa sähkönkulutustani. Tässä asiassa paikallinen Lappeenrannan Energia Oy on yksi edelläkävijöistä Suomessa.

Rupesin vaan laskua miettiessä pohtimaan, että milloin sähkö on tullut Lappeenrantaan? No asiasta piti ottaa selvää.

Aikoinaan kaikki kaupungit olivat iltaisin ja öisin pimeitä, koska valaistusta ei ollut. Tämä seikka aiheutti kaupungissamme huolta ja puute päätettiin korjata. Puuseppä Arponen sai tehtäväkseen hankkia katuvalot  ja ensimmäiset 31 katulyhtyä syttyivät loppuvuodesta 1850. Näin Lappeenranta seurasi muiden Suomen kaupunkien esimerkkiä. Lamput toimivat öljyllä ja joskus niissä poltettiin palmukynttilöitä. Lyhtyjä hankittiin lisää ja v.1872 niitä oli käytössä jo 40 kappaletta. Samalla siirryttiin käyttämään halvempaa paloöljyä.

Suomen ensimmäinen sähkövalaistusjärjestelmä otettiin käyttöön v.1881 Tampereella Finlaysonin tehtailla. Jokunen vuosi eteenpäin Venäjän keisari Aleksanteri III puolisoineen(tuleva keisari Nikolai II oli matkassa myös) saapuivat Lappeenrantaan ja heidän majapaikkansa ns. Fontellin talo valaistiin sähköllä. Rakennukseen asennettiin myös ensimmäisenä Lappeenrannassa juokseva vesi. Nämä ihmeet saatiin aikaan kaupungin satamaan väliaikaisesti sijoitetulla höyrykoneella.

Seuraava suurempi muutos oli kaupungin oman sähkölaitoksen perustaminen v.1901. Oman sähkölaitoksen rakentaminen eteni nopeasti ja jo tammikuussa 1902 oma Pallon kaupunginosassa sijainnut ”sähkövalolaitos” aloitti toiminnan. Sähköä tuotti oma 75 hevosvoimainen höyrymoottori, jonka teho riitti sytyttämään 80 katuvaloa. Laitosta laajennettiin toisella samanlaisella höyrykoneella ja sen jälkeen laitos pystyi tuottamaan myös voimavirtaa teollisuuden tarpeisiin.

Alkuvaiheessa v.1902 kotitaloudet eivät olleet merkittäviä sähkönkuluttajia. Ainoastaan 34 taloutta osti sähköä. Näistäkin useimmat olivat liikkeitä ja julkisia tiloja. Kuluttajien lukumäärä lisääntyi tasaisesti ja v. 1917 430 taloutta käytti sähköä valaistukseen ja joillakin oli käytössään myös sähkötoimisia silitysrautoja ja kahvipannuja. Melkoista edistystä!

Lappeenrannan Energian rakennukset v.1929

Itsenäistymisen jälkeen kehitys vauhdittui ja v.1924 Lauritsala sähköistettiin. Isompi muutos tapahtui kuitenkin v.1929, jolloin kaupunki lopetti oman sähköntuotannon. Päätös johtui kilpailukyvyttömyydestä. Imatran voimalaitos aloitti toimintansa ja sieltä riitti sähköä myös Lappeenrannan tarpeisiin. Samana vuonna sähkölaitos rakennutti itselleen uudet tilat kaupungin keskustaan, missä ne ovat vieläkin. Tyylisuunnaltaan klassismia edustavat rakennukset suunnitteli Martti Välikangas. Kyseisiä rakennuksia on miellyttävä katsella edelleen, vaikka ne onkin suunniteltu käytännöllisyyttä ajatellen. Itse haluaisin lisää tämän kaltaisia taloja kaupunkiimme.

PS. Willimies on nyt raapustellut näitä tarinoita 28 kirjoitusta ja merkittävä rajapyykki on taas saavutettu. Viime yönä ylittyi 2000 blogissa vierailleen rajapyykki. Blogissa on siis ollut vierailijoita keskimäärin 71/päivä. Mielestäni lukema on tällaiselle paikalliselle blogille ihan OK, mutta kasvua tässä haetaan. Levittäkää siis juttua turuilla ja toreilla! Meinasin unohtaa, että uusia lukijoita on ilmaantunut blogiin jopa Panamasta ja Intiasta saakka.

Tähän mennessä blogissa ei ole ollut taukoa, vaan joka päivä on uutta tarinaa pukannut mieleen. Toivottavasti taukoa ei tule tulevaisuudessakaan, mutta nyt meillä kuitenkin vaaratilanne edessä. Sain työnantajaltani iPadin ja minun on rakennettava kotiini langaton verkko. Toivottavasti saan sen tehtyä, enkä Jukka pojan laulun sanojen mukaan tyri mitään!