Vaikka jääkiekkokausi täällä Lappeenrannassa on päättynyt, niin silti kaupunkimme on näkyvästi edustettuna eri liiga- ja maajoukkueiden peliasuissa. Ilmeisesti eivät ilman meidän ikiomaa Karjala-olutta pärjää? Täällä itärajalla Karjalaa ei enää paljon nautita, koska sen valmistaminen siirrettiin pois täältä Saimaan rannalta. Kiitos vaan Hartwall tästäkin!
Oluen teolla on melko pitkä historia Lappeenrannassa. Teollinen tuotanto aloitettiin jo v.1856 Lauritsalan kartanon alueella. Kartanon vaihdettua useasti omistajaa, sen osti lopulta Lars Emil von Haartman. Tällä välin kaupunkiin oli avattu toinenkin tehdas satama-alueelle v.1891. Tehtaan oli perustanut englantilainen John Nethersole. Lienee tuonut ulkomailta tietotaitoa Saimaan rannalle? Von Haartman ostaa tehtaan kuitenkin v.1895 ja laajentaa tuotantoa ja uudistaa tehdasta. Alkuperäinen nimi Lappeenrannan olut ja portteritehdas vaihtuu v.1899 von Haartmanin keksimään uuteen nimeen. Nimeksi tulee Lappeenranta ja Lauritsala Oy. Melko omaperäinen nimi?
Joka tapauksessa tehdas on hyvä esimerkki teollisesta rakentamisesta, missä oli muitakin arvoja kuin halpa rakentaminen, rumat betoniseinät ja ruma suunnittelu. Ei, tämä tehdas on suunniteltu miellyttämään myös silmää. Valitettavasti nykyisin ei enää entiset mallit toimi, vaan tilalle on saatava huipputehokkaat tehtaat vailla estetiikkaa. No jokainen voi kertoa mielipiteensä alla olevasta kuvasta!
 |
| Lappeenrannan oluttehdas. Valmistunut v.1899? |
Aluksi tehtaan tuotemerkkinä oli Pöytä-olut, mutta v.1948 se vaihdettiin maakuntaa paremmin kuvaavaksi Karjalaksi. Vasta 1960-luvulla etiketiksi otettiin nykyinen Karjalan maakuntatunnus miekkoineen ja sapeleineen. Aluksi tehdas arveli tunnusta ulkopoliittisesti herkäksi aiheeksi ja harkitsi käyttöönottamista pitkään. Lopulta itäsuomalainen jämäkkyys voitti ja tunnus valittiin olutpullon kylkeen. Siitä aiheutuikin melkoisen kriisi lähes välittömästi. Silloinen Neuvostoliiton suurlähettiläs piti aihetta arveluttavana, sotaisana ja hyvien naapurisuhteiden vastaisena. No mitäs tästä seurasi? Lappeenrannassa olutpannut kävivät täysillä, koska kaikki halusivat juoda Karjalaa! Parempaa menekinedistäjää ei olisi voinut kuvitellakaan. Muutaman vuoden sisällä Karjala olikin Suomen myydyin olut.
Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan. Hartwall osti panimon v.1968 ja pyöritti tehdasta, vaikka se sijaitsikin logistisesti hankalassa paikassa. Lopulta tehdas tuli tiensä päähän v.1993 ja lopetti toimintansa, vaikka tehdas oli taloudellisesti kannattava. Tämä päätös sai aikaan protestiaallon Lappeenrannassa ja kaikki boikotoivat Hartwallin oluita. Ilmeisesti Lappeenranta onkin nykyään Olvi-country.
Tehtaan vanha osa on otettu hyötykäyttöön. Rakennuksessa on nykyisin toimistoja ja asuntoja. Kiinteistö on mielestäni malliesimerkki miten vanha ja uusi voidaan sulauttaa yhteen, jos halua ja mielenkiintoa riittää. Okei, vuoden 1990 suojelupäätökselläkin oli asian kanssa jotain tekemistä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi tähän lopuksi vielä mainita, että harvassa suomalaisessa talossa on porraskäytävässä jättikokoinen olutpannu muistona rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Kuvia rakennuksesta vanhoilta ajoilta ja nykyisin löydät täältä.
Willimies poistuu nyt Olville!
Saimaan virvoitusjuomatehdas on tehnyt jonkunaikaa vanhassa Harapaisen meijerissä Marsalkka oluta, mutta kuulemma on siirtämässä tuotannon kokonaan Mikkeliin.
VastaaPoistaItselläni on paljon muistoja lapsuudesta tuosta vanhasta panimosta. Äitini oli siellä töissä kunnes se suljettiin. Tästä muistona meillä löytyy kotonta aika paljon Hartwall ja Coca-cola aiheista irtaimistoa.